Ensimmäinen vierailu
Hiekka ratisi kenkieni alla kävellessäni kohti Sateen tallia, jonka piha-alue alkoi jo häämöttää puiden latvojen takaa. Ensisilmäyksellä talli vaikutti todella kodikkaalta ja monipuoliselta. Nyökkäilin hiljakseen kävellessäni. Siellä olisi varmasti hyvät oltavat kaikille nelijalkaisille. Tuntua oudolta ajatella, että tämä olisi vasta ensimmäinen käymiskertani Sateessa, vaikka olinkin aloittanut shetlanninponi Karkin hoitamisen jo useita viikkoja sitten. Kuukauden hoitajapalkinto, täältä tullaan! naurahdin sarkastisesti mielessäni. Olin tosin ilmoittautunut parille vakiotunnille, toivottavasti tallillakäyntikin nyt sitten niiden myötä aktivoituisivat.
Talliin saavuttuani suuntasin suoraan Karkin karsinalle. Täytyihän minun ensitoimeksi käydä tervehtimässä uutta hoitsuani! Karsinan ovea aukaistessani maiskutin hieman ja kutsuin Karkkia nimeltä, jotta tuo huomaisi minut. Tamma kääntyi uteliaana katsomaan minua, mutta pysyi kuitenkin muutaman askeleen päässä. Hymyilin itsekseni, kyyristyin ponin pään tasolle ja ojensin käteni antaakseni Karkin rauhassa haistella sitä. Poni kurotti kaulaansa ja haisteli hieman kättäni. Hetken kuluttua se jo kiinnitti huomiota taskuihin herkkujen toivossa. Naurahdin ja laskin käteni rauhallisesti ponin kaulalle rapsuttaen sitä tuuhean, mustan harjapehkon alta.
"Nyt ei kuule ole herkkuja mukana", juttelin Karkille.
"Tänään me mennään kentälle kokeilemaan koulukiemuroita", lisäsin vielä noustessani ja lähtiessäni tamman luota pois. Poneille oli mukava jutella, vaikka eiväthän nuo varmaan mitään ymmärrä. Ennen ratsastusta aikeinani oli kuitenkin pestä Karkin kupit ja lakaista tallin käytäviä. Illalla voisin sitten auttaa iltahienien jakamisessa, niin tulisi vähän tallihommiakin tehtyä.
Hain ämpärin, johon yritin laittaa mahdollisimman lämmintä vettä, tiskiharjan sekä kauhan, ja suuntasin taas Karkin karsinaan. Aukaistessani sitä poni tuijotti minua hetken ja rupesi sitten taas nuuhkimaan taskujani. Naurahdin työntäen tuon pään hellästi pois. Tämän jälkeen Karkki alkoi tutkia vesiämpäriä. Ilmeisesti sen teki mieli lämmintä vettä, juoma-automaateistahan ei näin kylmin ilmoin kovin lämmintä enää tullut. Päätin mielessäni hakea kuppien pesun jälkeen Karkille lämmintä vettä juotavaksi.
Kuppeja sai hinkata paljon, sillä ruokakuppiin oli jäänyt pinttynyttä likaa ja juomakupin sisäpinta tuntui sormeen limaiselta. Loppujen lopuksi ne kuitenkin puhdistuivat hyvin. Otin kupeista kauhalla vedet pois ja vein tavarat paikoilleen. Sen jälkeen hain vielä Karkille ämpärillisen lämmintä vettä, jonka poni kulauttikin nopeasti alas.
Käytävät eivät olleet kovinkaan likaiset, vain muutama heinänripe siellä täällä. Niiden lakaisussa ei kulunut kauaa, joten pian olinkin puunailemassa Karkkia. Vasta nyt huomasin, miten tamman pikimusta karvapeite oli päässyt likaantumaan rusehtavaksi.
"Sua saakin varmaan harjailla ihan kunnolla", pudistin naurahtaen päätäni. Poni katsoi minua iloisesti suloisilla ruskeilla nappisilmillään. Harjatessa mietin tulevia kilpailuja. Taisin olla hullu ilmoittauessani niihin, sillä en ollut vielä edes käynyt Karkin selässä. Kyseessä oli meidän kohdallamme pelkkä raviohjelma, mutta silti. Tänään sitten treenattaisiin kunnolla ravia. Raviradan harjoittelu selästä käsin voisi olla myös ihan järkevää, mutten ollut vielä kerennyt opettelemaan sitä. Haaveillessani olinkin huomannut jo Karkin karvan muuttuneen harjauksen ansioista suhteellisen kiiltäväksi ja ajankin rientäneen. Tallin seinäkello osoitti jo melkein kuutta. Otin vielä tamman kaviot, jotka se nostikin mukavan kiltisti. Sen jälkeen hain Karkin varusteet. Satulaa laittaessa poni seisoi kiltisti paikoillaan, mutta vyötä kiristäessä se käänteli korviaan ja steppaili hieman, vaikka yritinkin rauhoittaa sitä ääntäni apuna käyttäen. Onneksi Karkki oli shetlanninponi eli kooltaan sen verran pieni, että muutamat steppailut eivät tuota kauheasti ongelmaa. Suitset poni antoikin taas laittaa kiltisti.
Laitoin vielä itselleni kypärän päähän ja sujautin mustat ratsastushanskat käteen. Otin myös raipankin mukaan, vaikken ollutkaan varma sen tarpeellisuudesta. Nyt alettiin olla jo sen verran valmiita ja kellokin tikitti yhä eteenpäin, että oli paras lähteä kentälle päin. Karkki katseli taluttaessa kiinnostuneena ympäristöä. Huomasi myös, ettei tamma ollut tänään ollut ollenkaan tunnilla, sillä se asteli reippaasti eteenpäin. Kentälle päästyämme käänsin Karkin kartoon. Poni ei olisi millään jaksanut odotella, vaan steppaili ja kääntyili kärsimättömästi edestakaisin. Jalustimet sai laskettua helposti maastakäsin, mutta vyön kiristys oli eri asia. Karkki vain väisteli mahaan tulevaa painetta liikkumalla sivummalle. Huokaisin ja päästin irti vyöstä nostaen kädet lanteilleni ja kääntäen katseeni tammaan.
"Hei, jospa viittisit pysyä edes hetken paikoillaan?" kivahdin. Karkki tuntui vastaamaan viattomanoloisella katseellaan. Huokaisin pudistaen päätäni.
"Voi sua", hymähdin. Karkin kaltaisen innokkaan ponin kanssa piti muistaa itse pysyä rauhallisena. Lopulta ponkaisin tamman selkään ja päädyin kiristämään ja mittaamaan jalustimet ponin samalla kävellessä. Alkukäyntien aikana mietin myös, mitä ajattelin seuraavaksi tehdä. Olin jo aikaisemmin päättänyt mennä Karkilla vain lyhyesti, noin puolituntia. Pääosin sitä ravia treenaillen erilaisia tehtäviä apuna käyttäen. Tulevien kisojen kannalta ei kannattanut miettiä askelten lennokkuutta ja ponin sujuvaa kulkevuutta, sillä olimme kuitenkin menossa vain raviohjelmaan. Tosin olisi kiva, jos Karkin saisi kulkemaan ainakin pätkittäin rennosti.
Aloin ottamaan ohjia tuntumalle. Äsken vielä suhteellisen reippaasti kävelevä Karkki alkoi nyt jo tajuta homman idean ja otti rauhallisempia ja lyhyempiä askeleita. Taputin ponia hieman ja kehuin sitä rauhallisella äänensävyllä. Alkuun olisi tarkoitus kokeilla ponia käynnissä. Ohjasin sisäpohkeella ja asetuksella Karkkia kulmiin, kuitenkin muistaen oman katseen säilyvän ylhäällä eteenpäin suunnattuna. Tällöin tamman eteenpäin pyrkimys säilyi mukavan aktiivisena, mutta rauhallisena. Aloin tekemään käynnissä voltteja, ympyröitä ja muita kaarevia uria. En keskittynyt vain reitin kelvollisuuteen, vaan myös Karkin tasapainoon ja asetukseen. Muistuttelin sisäpohkeella ja muilla avuilla myös taivutuksesta, ja poni reagoi pyyntööni taipumalla suhteellisen hyvin, vaikka paikoittain tulikin liian kiire. Kun käynti alkoi sujua mallikkaasti, taputin ponia hymyillen kaulalle ja annoin pidempää ohjaa. Kuten jo aikaisemmin kerroin, ajattelin mennä Karkilla vain kevyesti, joten päätin antaa ponille nyt jo muutaman kierroksen lepokäynnit. Karkki käytti tilaisuuden hyödykseen venyttämällä kaulaansa ja pidentämällä askeltaan.
Hetken kuluttua keräilin taas ohjia tuntumalle. Tamma reagoi tähän taas lyhentämällä askeltaan ja rauhoittamaan käynnin tahtia. Tällä kertaa en tosin aikonut mennä käyntiä, vaan kevyillä pohkeilla pyysin Karkkia raviin. Poni nostikin yllättävän reippaan ravin. Olin itsekin niin yllättynyt ravin temposta, etten oikein osannut enää antaa minkäänlaisia apuja, joten Karkki pääsi juoksemaan muutaman sivun. Sittemmin heräsin tamman selässä ja aloin pyytää sitä puolipidättein rauhallisimmille askelille. Vastauksena poni tukeutui vahvemmin kuolaimiin ja alkoi vältellä ohjasapuja. Käänsin Karkin voltille ja rauhoittelin sitä ääniavuilla sekä puolipidättein. Huomaamattani oma käteni alkoi kuitenkin jännittyä liikaa, jonka seurauksena Karkkikin jännitti kaulaansa ja yritti paeta yhä reippaammille askelille. Vaistomaisesti jännitin kättäni yhä enemmän ja pidättelin ponia. Hetken päästä aloin kuitenkin miettimään rentoa kättä ja toimimaan ajatusteni mukaan. Ponikin selkeästi huomasi ylimääräisen paineen suutuntumassa kevenevän, ja alkoi ilahduksekseni rentouttaa kaulaansa sekä rauhoittamaan myös menoaan. Oikeastaan se ei ollenkaan enää juossut, vaan kuunteli selkeästi apujani ja ravasi lyhyin, rauhallisin askelin. En pystynyt pidättelemään hymyäni. Tässä sitä huomasi, miten Karkin kaltaisella herkällä ponilla pienetkin avut ja yksityiskohdat vaikuttavat sen menoon. Vaikka pakko sanoa, että tunsin itseni äsköisten toilailujen jälkeen ihan avuttomaksi alkeisratsastajaksi.
Aloin kuitenkin keskittyä tarkemmin kaareviin uriin ja siihen, miten tamma niissä taipuu ja käyttää tasapainoisesti runkoaan. Ratsastin myös parit suunnanvaihdot täyskaartojen kautta, sillä muistin ainakin täyskaarron tulleen raviohjelmaan. Lisäksi kokeilin pysähdyksiä suoraan ravista. Niissä oli kuitenkin yksinkertaisesti vielä harjoiteltavaa; Karkki alkoi painaa taas kuolainta vastaan ja itsekin jäin jännittämään kädellä. Sain ratsastettua yhden pysähdyksen suoraan ravista, vaikka siinäkin oli paljon hutilointia. Muissa ravipysähdysyrityksissä tuli sitten ainakin kaksi käyntiaskelta ravin ja paikallaan pysymisen väliin.
Meillä alkoi Karkin kanssa nyt jotenkin sujumaan, joten oli paras viedä poni talliin. Jopa ravissa olisi kyllä vielä paljon treenailtavaa, vaikka olin ajatellut sen olevan aivan helppo nakki. Tätä myötä myös sunnuntain raviohjelma alkoi jännittä yhä enemmän.
Tallissa riisuin Karkilta varusteet ja harjailin ponin huolellisesti läpi. Karkki vaikutti hieman hikiseltä, joten vedin vielä sienellä ja lämpimällä vedellä hikikohdat läpi. Lopuksi annoin Karkille muutaman hieman nahistuneen porkkananpalan, jotka se hotkaisi riemuissaan ja rapsutin ponia harjan alta, ennen kuin siirryin putsaamaan varusteita sekä harjoja ja kohtapuoliin auttelemaan iltaheinien jakamisessa.
Susanna : Olipa kiva tarina ja tosi eläväisesti onnistuit kuvailemaan! Karkin luonnekin tuli tosi hyvin esille! 39v€
Rebekka