Kävelen Monnin satulan kanssa pesuhuoneeseen.
-Moi! Huomaan Andrean joka on tullut pesemään hevosensa varusteita.
-Moi, vastaan.
-Jännittääkö sua ne mestaruudet?
-No vähän. Enhän mä oo paljoo kuitenkaan Muumilla mennyt, ja se on esteilläkin vähän hassu, totean.
-Jaa-a. Muumi on kyllä aika mukava heppa, tämä tuumii.
-Joo, Muumi on ihan mahtava. Menisin kyllä Calilla, mutta se on silloin mammalomalla, harmittelen.
-Ai niin! Tuleekohan varsasta tamma vai ori, Andrea pohtii.
-Mä haluisin tamman, josta tulis yhtä kultakimpale kun mammansakin, hymyilen.
-Nii-in. Harmi että teiltä nyt jää nää mestikset välistä, mutta se on kyllä niin sen kaiken varsan tuottaman ilon arvoista, Andrea toteaa.
-Niimpä, siitä tulee varmasti ihan mahtava poninpallero kun äitinsäkin.
-Toivotaan. mutta mun on nyt mentävä, moikku! Andrea sanoo ja nauraa.
-Heippa, vastaan.
Olen juuri viemässä Monnin satulaa pois kun törmään Liljaan.
-Mua jännittää ihan sikana tulevat kisat Zorrolla!! mitä jos mä mokaan? Lilja huolehtii.
-Heeei, rauha. teillähän on menny tosi hyvin lähiaikoina! hymyilen. lilja öähtee kävelemään vierelläni.
-Mitä jos unohdan tervehtiä tuomaria ja puksutan vaan menemään?
-Etköhän sä sen muista.
-Jos Zorro pelkää tuomaria?
-Ei se ennenkään ole pelännyt.
-Ja... mulla on leirihoitsunakin joku Fasu?!
-Fasu on oikein kiva pikkuponi!
-Mutta en mä sillä osaa mennä.
-No miten osaisit jos et oo sillä paljoo mennyt?
-Totta... mutta silti!
-Hei Lilja, älä stressaa noin paljoa. Kisat zorrolla tulee meneen hyvin, ja etköhän sä leiriltäkin selviä!