|
Post by Mirkku on Mar 24, 2019 13:34:37 GMT
Mirkku - Vegas Showgirl (Klo 19.00-20.30 Vaativa B)
Toisen osakilpailun jälkeen olimme Sohvin kanssa kouluratsastusrankingissa neljäntenä, mikä ei mielestäni ollut kovinkaan huono ottaen huomioon ratsuni nuoren iän. Kurottavaa kärkiratsukkoon kuitenkin oli melkoisesti, joten paljon saisi tapahtua, mikäli mielisimme rankingin ykkössijalle. Tästä syystä olinkin ilmoittautunut tamman kanssa Sateentallilla järjestettävään kouluvalmennukseen hiomaan työskentelyämme eteenpäin.
Alkuverryttely onnistui kohdallamme ihan hyvin, vaikka alkuun sainkin hakea Sohvin moottoria hieman aktiivisemmaksi ja liikettä enemmän eteenpäin pyrkiväksi. Verryttelyn jälkeen hioimme avo- ja sulkutaivutuksia Susannan tarkan valvovan silmän alla. ”Istu Mirkku suorempana siellä selässä. Nyt lähdet liikaa lantiolla mukaan taivutukseen, jolloin häiritset hevosen työskentelyä.”, Susanna ohjeisti. Korjailin hieman istuntaani ja pyysin Sohvilta uudelleen taivutusta. ”Nyt parempi, mutta ratsasta vielä pikkaisen reippaammin liikettä eteenpäin.” Tein työtä käskettyä ja taivutukset alkoivat pian näyttämään ihan mallikkaille.
Seuraavaksi harjoiteltiin siirtymiä kootun ravin ja lisätyn ravin välillä. Sohvi meni ihan näppärästi kootussa muodossa, mutta lisäyksissä oli tänään paljon parantamisen varaa ja jouduin useampaan otteeseen muistutella ratsuani kannuksilla temmon ylläpitämisestä. Susanna tietysti huomasi tämän ja käski minun pitää tamman lisätyssä ravissa ja siirtyä koottuun raviin vasta, kun hevonen itse pitäisi temmon yllä. Jouduin pitämään Sohvin noin kierroksen verran lisätyssä ravissa, jolloin se vasta tajusi liikkua omalla moottorilla eteenpäin ja säilyttää pyydetyn temmon. Otin kootun ravin kautta käyntiin ja annoin tammalle hetkeksi pidemmät ohjat.
Välikäyntien jälkeen harjoiteltiin laukanvaihtoja nelikaarisella kiemurakaviouralla. Vaihdot eivät olleet meille kuitenkaan mikään ongelma, joten saimme aika pian valmentajalta luvan vaihtaa ravin kautta suuntaa ja lähteä laukkailemaan vasempaan kierrokseen. Muiden saatua vaihdot kuntoon lähdimme tekemään kahdeksikolla harjoitusta, jossa lävistäjillä mentiin lisättyä laukkaa ja kaarilla koottua laukkaa. Tässä harjoituksessa tuli esille sama ongelma kuin lisätyn ravin kanssa. Tamma ei millään halunnut pitää pyydettyä tempoa yllä ja jouduimme tästä syystä painia harjoituksen kanssa vielä hetkisen aikaa sen jälkeen, kun muut olivat päässeet jo levähtämään käyntiin. Työstin lisätyn laukan uralla Susannan ohjeistuksella kuntoon, jonka jälkeen ratsastin vielä kertaalleen harjoituksen läpi.
Ennen valmennuksen päättymistä oli vielä kouluradan ratsastus. Edellisen tehtävän venymisen takia teimme rataharjoituksen viimeisten joukossa, jotta Sohvi saisi hetken huokaista käynnissä. Susanna oli tarkoituksella valinnut valmennukseen kouluohjelman, joka sisälsi paljon valmennuksen aikana harjoiteltuja tehtäviä tai sitten hän oli poiminut harjoitukset suoraan ohjelmasta. Radan ratsastus onnistui niin minun kuin Susannankin mielestä ihan hyvin, mutta lisäyksissä oli vielä parantamisen varaa ja niitä tulisinkin treenaamaan kotonakin Sohvin kanssa ennen seuraavaa osakilpailua. Valmentaja muistutti minua vielä siitä, että minun on hyvin tärkeää olla tekemättä asioita hevosen puolesta ja vaatia siltä enemmän. Kiitin Susannaa valmennuksesta ja laskeuduin satulasta laittaakseni tammalle upouuden mustan värisen Sokka Luxuries -ratsastusloimen päälle loppuverryttelyn ajaksi.
(401 sanaa)
|
|
|
Post by Tinu on Mar 25, 2019 13:23:38 GMT
Kuittaus Klo 17.30-19.00, Helppo A, taitotaso hard Tinu - Trullin Hämy-Valo (449 sanaa) Aktiivisemmasta valmentautumisesta oli ollut hyötyä ja Tie Tähtiin -kilpailun toisessa osakilpailussa olimme pärjänneet Hämyn kanssa jo hieman paremmin kuin ensimmäisessä. Kilpailusuorituksissamme oli ollut jonkin verran turhanpäiväistä kisahermoilua, minkä lisäksi vastassamme oli monia kovia ratsukoita. Palkintosijoille emme siis olleet vielä yltäneet ja kokonaisrankingissakin olimme jossakin puolen välin tienoilla. Kaikesta huolimatta suhtauduin kilpa- ja valmennusrupeamaan hyvillä mielin, ja samalla positiivisella asenteella suuntasimme myös tämänpäiväiseen valmennukseen. Alkukäyntejä ratsastaessamme valmentajamme Susanna kertoi hieman tarkemmin päivän valmennuksen sisällöstä. Alkuverryttely tehtiin omatoimisesti. Itse keskityin lähinnä kaareviin uriin ja erilaisiin taivutteluihin, kuten ympyröihin, kaikissa askellajeissa. Teimme Hämyn kanssa myös jonkin verran siirtymisiä. Susanna antoi joitain neuvoja ja kommentteja, lähinnä pieniä vinkkejä istuntaan ja apujen käyttöön liittyen. Alkulämpöjen jälkeen aloitimme väistötehtävistä. Väistätimme uralta keskelle ja takaisin ensin käynnissä, myöhemmin myös ravissa. Kulmiin tehtiin lisäksi etu- ja takaosakäännökset, jotka olivat meille aluksi hieman ongelmallisia Hämyn vain juostessa hutiloiden kulmatehtävän läpi. Muutaman yrityksen jälkeen myös tämä tehtävä alkoi sujua, kun sain rauhoitettua mieleeni nousevan ärsytyksen ja tamma tajusi mitä siltä oikein yritän pyytää. Väistö- ja käännöstehtävien jälkeen teimme käynnissä tehtävää, jossa mentiin ensin kymmenen askelta lisättyä käyntiä, sitten saman verran koottua käyntiä. Tämä tehtävä oli meille melko helppo, eikä Susannallakaan ollut antaa muuta kuin positiivista palautetta. Seuraavaksi olikin välikäyntien vuoro. Hämy askelsi reippaasti eteenpäin ja vaikutti tyytyväiseltä. Välikäyntien jälkeen lähdimme tekemään ravitehtävää, jossa pitkällä sivulla pyydettiin hevosta lisäämään ja lyhyellä kokoamaan askeltaan. Lisäksi lyhyen sivun puolivälissä tehtiin 10 metrinen voltti. Myös tämä tehtävä oli meille helppo, ja Hämy vastasi hyvin apuihini ja kantoi itsensä hyvin. Kun Susanna oli tyytyväinen kaikkien ryhmäläisten suorituksiin siirryimme seuraavaan tehtävään, eli laukannostoon sekä kolmikaariseen kiemurauraan. Tässäkään tehtävässä meillä ei ollut suurempia ongelmia, ainoastaan laukka meinasi vastalaukkaosuudella hiipua parilla ensimmäisellä suorituskerralla ennen aikojaan. Lopulta saimme tehtyä myös pari mallikasta nappisuoritusta, joista kiitin tammaani taputtamalla sitä kaulalle. Vielä ennen kouluradan ratsastusta teimme samankaltaista tehtävää kuin hieman aiemminkin, mutta laukassa. Pitkät sivut ratsastettiin siis lisätyssä ja lyhyet kootussa laukassa, minkä lisäksi lyhyellä sivulla ratsastettiin voltti. Hämy teki työtä käskettyä ja eteni tarmokkaasti eteenpäin, eikä esittänyt vielä juurikaan väsymisen merkkejä. Toki viimeistään tässä vaiheessa tamman karvan pintaan oli kohonnut kevyt hikikerros, mutta tamma vaikutti muuten edelleen yhteistyöhaluiselta, eteenpäinpyrkivältä ja reippaalta. Omaa kouluradan ratsastusvuoroamme odotellessamme annoin tamman hieman kävellä ennen valmennuksen viimeistä rutistusta. Kouluradan ratsastukseen lähdin itsevarmana. Rataa ratsastaessani yritin muistella kaikkia valmennuksen aikana Susannan kertomia vinkkejä oman ratsastukseni suhteen sekä kaikkea muuta palautetta, mitä aiemmista valmennuksista sekä kilpailuista olimme Hämyn kanssa saaneet. Radan tehtävät olivat minulla jo hyvin muistissa, joten sen osalta meillä ei ollut hankaluuksia. Hämy eteni radalla tarmokkaan innostuneesti ja oli hyvin kuulolla. Yksi pieni väärinkäsitys meinasi tosin radan loppuvaiheilla tulla, mutta sain korjattua kommunikaatiokatkoksemme nopeasti. Susanna oli melko tyytyväinen rataamme ja antoi lopuksi vielä hieman rakentavaa palautetta sekä kouludaran ratsastukseen että koko tämänpäiväiseen valmennukseen liittyen.
|
|
|
Post by Varjoaika on Mar 26, 2019 6:40:03 GMT
Santtu - Fifill fra Kievari, taso Easy, Helppo C
Aikaiset aamut eivät olleet koskaan oikeastaan haitanneet Santtua. Poika nousee ylös kun herätys soi. Hän pukeutuu ja lähtee Kaapon kanssa vähintään kaksikymmentä minuuttia kestävälle aamulenkille jossa koira pääsee jaloittelemaan ja tekemään asiansa, jonka jälkeen kaksikko syö aamiaista yhdessä. Normaalisti Santtu lähtisi sitten kouluun ja Kaapo jäisi kotiin puruluun lohdutukseksi saaden.
Nyt pojan suu repeytyi haukotukseen kesken kanelipullasta haukkaamisen. Ihana pullantuoksuinen Tiina oli leiponut reippaille Tähti kisaajille ja antanut jokaiselle pullan tai parin matkaevääksi onnea ja virtaa tuomaan. Automatkat taittuivat yleensä Santun puolesta tasapaksussa hiljaisuudessa pojan katsellessa ikkunasta ulos maisemia ihaillen, mutta vähitellen hän oli rohkaistunut juttelemaan enemmän kanssamatkustajien kanssa, tai jopa aloittamaan keskusteluja. Kanelipullaan taas keskittyen Santtu kuunteli ohimennen radiosta tulevaa aamuohjelmaa, eikä matkaa ollut enää navigaattorin mukaan paljoakaan jäljellä.
Sateentallin pihassa jokainen sai hakea ratsunsa rekan kyydistä. Santtu oli ihan hillittömän ylpeä taluttaessaan karvaista ponistaan ramppia pitkin alas, sillä edellisen osakilpailun ykkössija koululuokassa lämmitti edelleen pojan mieltä. Fifin ostaessaan Santtu oli halunnut seurallisen ponin välittämättä sen taidoista kisakentillä, ja hän olikin saanut ystävän lisäksi myös yllättävän rusettihain. "Toivottavasti teillä menee hyvin", poika toivotti ujosti hymyillen ohi kulkevalle Jannalle ennenkuin hän lähti taluttamaan Fifiä tallia kohti ponin varustaakseen. Osaisikohan Ava neuvoa millä ihmeellä Santtu saisi Jannan huomion edes hetkeksi että hän pääsisi tytölle juttelemaan rauhassa? Vaikka mahtaisiko hän osata sillä huomiolla oikeasti tehdä mitään..
"Älä jää vetämään, pidätä ja myötää reilusti", Susanna neuvoi seuratessaan Santun yritystä saada Fifi peruuttamaan. Pojan suu muuttui tiukaksi viivaksi, hän ei mielestään ollut edes vetänyt, mutta kas kummaa kun heti alkoi tapahtua hänen hellittäessä kättään. Fifin häntä huiskaisi ja poni otti vastahakoisesti askeleen taaksepäin. Santtu päätti että se riittää ja taputti poniaan kiitokseksi. Fifi ei jostain syystä halunnut peruuttaa, se tykkäsi vain mennä eteenpäin. Pysähtymiset olivat vähitellen alkaneet sujumaan, Santtu oli oppinut minkälaiset avut Fifi tarvitsee. Ihan ensimmäinen asia oli ääniavut, joita Fifi kuunteli paljon paremmin kuin pohjetta tai kättä. Santtu oli ymmärtänyt sen juoksuttaessaan Fifiä kotikentällä sillä se oli osannut "käynti-ravi-laukka" käskyt sanottuna.
Koko valmennuksessa vaikein asia Santulle olikin peruutukset, joiden jälkeen voltit ja laukannostot olivat tuntuneet helpommilta ja Fifistäkin paljon mieleisimmiltä. Vaikka se tuntui välillä tyhmältä puhua ääneen kun kaikki muut olivat hiljaa Santtu päätti silti neuvoa poniaan sanoin, varsinkin pysähdyksissä ja laukannostossa. Hän oli huomannut, että helpommalla hän pääsee pyytämällä laukkaa ääneen kuin pohkeilla, ettei Fifi ryhdy tölttäämään. Vaikka sekin on hurjan kivaa, nyt kun Santtu on oppinut miten sitä pyytää tarkoituksella. Lopun koulurata alkoi tulemaan jo helposti, ei tarvinnut enää kuumeisesti miettiä mihin mennä seuraavaksi. Poika oli varma että myös Fifi muisti radan jo ulkoa. Ehkä se sen ansiosta sijoittuvat taas seuraavassa osakilpailussa.
(422 sanaa)
|
|
|
Post by Varjoaika on Mar 26, 2019 7:32:15 GMT
Jesse - Heljän Hurmos, taso Hard, Helppo A
Hurmos oli.. No, se oli ori. Mitäpä siihen lisäämään?
Valeran kanssa olin oppinut tosi nopeesti, ettei koskaan tiedä millanen päivä sillä tulee oleen. Useimmiten huono, mutta oliko se sellainen ääh, nyt ei mikään huvita vai puren jos otat askeleenkaan lähemmäs päivä. Hurmos oli koko talven ollut aika rauhallinen, pientä erimielisyyttä tietyissä hoitotoimenpiteissä ja riemukkaita ilopukkeja pellolla laukatessa lukuunottamatta. Nyt kun kevät alkoi olla aika pitkällä oli orin pää mennyt ihan sekaisin, joka tarttui Tuikkeeseen. Yhdessä ne juoksi kilpaa tarhassa liukkaassa liejussa tytöille huudellen, ja mä seuraan vierestä miettien että milloin joku kaatuu ja katkaisee jalkansa.
Lotta ja Peppi olivat ratsuineen päässeet Dineon kyydissä paikalle kun mä ja Lily puolestaan tultiin samaa matkaa. Orion ja Hurmos oli jo niin tuttuja keskenään ettei mua huolettanut laittaa niitä samaan traileriin, varsinkin kun Hurmos käveli sinne paljon mieluummin kun sillä oli tuttua seuraa. Oltiinhan me sen verran paljon jo reissattukin että joka kerran jälkeen se oli aina vähän helpompaa kun Hurmos alkoi enemmän luottamaan muhun. Tallissa oli tilaa laittaa hevoset kuntoon ja vähän ennen puoli kuutta talutin Hurmoksen maneesille. Yhdellä vilkaisulla näin kaksi tuttua kasvoa, jotka olivat tasaisen aktiivisesti olleet valmentautumassa samoissa ryhmissä. Robert sen Harrynsa kanssa ja Reita Pondinsa. Tuntui sopivalta moikata niitä ohimennen, vaikkei me olla kuin ehkä sana tai kaksi vaihdettu tähän mennessä. Kiristin satulavyötä vielä kertaalleen jonka jälkeen jakkaran avulla nousin Hurmoksen selkään.
"Todella hyvää väistöä!" Susanna kehui kun alkuverryttelyt oli tehty ja olimme siirtyneet ensimmäiseen varsinaiseen tehtävään. Hurmos pysyi hyvin molempien pohkeiden välissä väistön aikana, eikä takaosakäännöksetkään ihan huonoja olleet. Seuraavalla kerralla pitäisi valmistella niitä paremmin. Myös Susanna mainitsi siitä, ettei niitä ollut kiire tehdä. Koottu käynti oli haastavaa meille molemmille, kun käynti on edelleen mullekin vaikein askellaji. "Ajattele samalla eteen vaikka se kokoaakin, tarkoitus ei ole jäädä kinnaamaan", Susanna muistutti. Hurmos heilautti päätään osoittaakseen mieltään, että mieluummin mentäisiin jo lujempaa.
Valmennuksen loputtua sekä mä että Hurmos oltiin ihan hikisiä. Susanna oli keksinyt kunnon tehtäväradat ensin jonka jälkeen sai vielä ratsastaa kisan kouluradan. Hurmos oli ollut tosi hyvä, joskin sen verran reipas että sen kanssa sai taas useampaan kertaan väistää muita ettei me menty niiden päälle. Lisääminen oli helppo homma, siitä me oltiin saatu kehuja. Kokoaminenkin sujui loppua kohti. Vastalaukka oli ollut ikävin osa kiemurauraa tehdessä, jossa Susanna oli huomauttanut että mä olin siinä jännittänyt joka oli hevoseenkin tarttunut. Muuten naisella oli enemmän kehuttavaa kuin korjattavaa, ja tyytyväisenä loppuverryttelyjen jälkeen hyppäsin orin selästä alas, joka käänsi päätään hieroakseen vaahtoavaa suutaan mun takkiin.
403 sanaa
|
|
|
Post by Sarah R. on Mar 26, 2019 10:16:22 GMT
Helppo A, Sarah Reyes - Fiveofive
[/center] Kello oli tasan neljä, kun Jannan ja Sarahin valmennusryhmä pääsi maneesiin alkuverryttelemään. Sarah oli noussut Effin selkään jo hyvän aikaa sitten, mutta tarkisti nyt vielä keskellä maneesia satulavyön kireyden ja jalustimien pituuden. Effillä ratsasti naisen lisäksi vain Amanda Sokka, joka oli mallinsäärineen aivan toista jalustimiensa kanssa. Onneksi perijättär ei ollut viime aikoina vaatinut päästä tammansa selkään, sillä Tie Tähtiin valmennusten ja osakilpailuiden treenaustahti oli jo itsessään rankka. Kirjava palautui edelleen varsalomaltaan, eikä liiallinen rasitus olisi hyväksi tamman terveydelle. Susanna vaikutti ystävälliseltä valmentajalta, nainen kävi läpi huolellisesti tehtävät, joita alkaisimme harjoitella seuraavan tunnin aikana. Temput teemana kuulosti melko absurdilta, mutta valmentajan rakentama tunti niiden ympärille alkoi näyttää ihan mielenkiintoiselta. Alkuverryttelyiden jälkeen Susanna siirtyi Sarahin viereen ja hymyili lämpimästi. "Teidän selvästi kannattaa painostaa tasaisuuteen, Effi tuntuu olevan hyvin herkkä ja kuuntelee varsinkin painoapuja todella paljon. Jos sun oma paino heittää millinkin, se näkyy todella rajusti sun ratsun liikkeissä. Koita kehittää tasapaino vielä paremmaksi, vaikka se on nyt jo melko hyvä." Sarah nyökkäsi, hän oli tiedostanut ongelman jo itsekin. Olisi hyvä, että epäkohtiin tarttuisi joku muukin, kuin Amanda. Ratsukot aloittivat väistätyksillä, sekä kulmien ratsastamisella. Effi pureskeli kankikuolaimiaan ja tunki lapa edellä väkisin väistöissä. Sarah piti kätensä tasaisina ja keskittyi jokaiseen askeleeseen. Seurasi omien jalkojensa asentoa ja ryhtiä, jonka tuli olla liioitellun hyvä. Se osuus onneksi tuli melko luonnostaan latinolta, joka käytti korkokenkiä elääkseen. "Paremmin puolipidäte läpi, Sarah, muuten hyvä", Susanna kommentoi ja sai Effin ratsastajan henkäisemään syvään. Kaikessa yksinkertaisuudessaan tehtävänanto vaati loistavaa perusratsastusta ja pienten asioiden kanssa tasapainottelua. Niissä Sarah oli aina loistanut ja rakasti nysvätä pikkuisia yksityiskohtia kyllästymiseen saakka. Sarah vilkaisi aina välillä miten Sessan selässä ratsastavalla Jannalla meni. Latino oli salaa vähän tyytyväinen, ettei ollut Robertin kanssa samassa ryhmässä, sillä miehen läsnäolosta oli alkanut muodostua häiriötekijä. Meripihkan väriset silmät eivät käyneet kertaakaan valmennuksen aikana katsomossa, sillä ne pelkäsivät kohtaavansa tutut siniset silmät sieltä. Kolmikaarinen kiemuraura tuntui helpolta vastalaukkoineen, kun oli koko alkutunnin ajan hionut tasapainoa kuntoon. Effi pärskähteli tyytyväisenä ja taipui rentona, vaikka Sarah muisti miten tehtävä oli vähän aikaa sitten tuntunut täysin mahdottomalta. Latino oli tyytyväinen ratsunsa ja myös omaan kehitykseensä. Sarah virnisti hiukan, kun Susanna kehui heidän kiemurauria. Hän ei ollut siis yksin huomannut Effin tasapainoisia kiemuroita. Oman radan aikana latino painosti kaikkensa. Hän mietti ennalta joka ikisen askeleen, siirtymiset ja kohdat, joissa piti suorittaa eri tehtävät. Nainen laski askeleet pysähtykseen, tunsi miten puoliverinen seisahtui tasajaloin ja hengäti syvään. "Todella tasainen rata, hyvä Sarah. Muista vielä pitää katse ylhäällä ja nyrkit pystyssä, niin teidän radasta tulee hyvä. Hienoa ratsastamista." 410 sanaa
|
|
|
Post by Kiia on Mar 27, 2019 17:13:12 GMT
Klo 14.30-16.00, Helppo B, taitotaso medium Kiia - Audrey v. Helmwald Linnea - Camelopardalis
|
|
|
Post by Nio Luosujärvi on Mar 28, 2019 20:01:23 GMT
Nio Luosujärvi - Flying Fonzie Helppo B/Medium
30.3.2019 Tie Tähtiin kouluvalmennus
Kävellessämme maneesiin, Fonzie kuikuili epäilevästi olkani yli muita ratsukoita. Edessämme oli yksi, ja loput olivat takana. Välillä ruunan harmaa häntä viuhahti, toisen tullessa liian lähelle.
Maneesissa olin pysäköinyt Fonzien kaartoon, ja aloin kiristämään vyötä. Häntä viuhahti jälleen. Selkeesti pojalla oli kiukkupäivä. Kiristettyäni vyön, laskin ensin vasemmanpuolen jalustimen alas, ja sitten oikean. Pidensin jalustimia myös kahdella rei’ällä, sillä perjantain kavalettitreeni oli jättänyt jalustimet yhä estemittaisiksi. Siirsin mustan selkäänousu jakkaran lähemmäs ruunaa, ja lyhensin ohjat. Ponnistaessani kyytiin, poni sinkaisi suorilta jaloilta kiitokäyntiin roikkuessani vielä mahallani vain toinen jalka jalustimessa. Heilautin jalkani yli, ja ingoorasin kyseenalaistavat katseet muilta jo selkään päässeiltä ratsastajilta ja pysäytin ponin. Taputin kiitokseksi pysähdyksestä, ja päästin kiituroimaan uralle. Poni pidensi kaulaa, ja lompsi menemään.
Kerettyämme kävellä hetken, Susanna kerkesi maneesiin. Hän esitteli itsensä, ja kehotti verryttelemään hyvin, ennen varsinaista valmennusta. Aloittelinkin, ja lyhensin ohjat tuntumalle. Tein pysädyksiä, ja ruunan ruskeahkot korvat alkoivat kääntyillä taaksepäin. Päädyistä käänsin ympyrää, kun Susanna kommentoi “Istu vähän suorempaan, suorista hevosta ja itseäsi kääntymällä ulkokautta katsomaan Fonzien häntää”, nainen selitti hiukan pää vinossa. Yritin kääntää yläkroppaa pään mukana, ja ilmeisesti onnistuinkin. “Hyvä!, huomaaks, ku ootte suoremmassa. Sit vähän aseta, ihan vähän vaa, hyvä!”
Kun saatiin hyviä pysähdyksiä ja ympyröitä vielä pari, siirsin raviin. Ravissa asetin pitkällä sivulla ulospäin, ja pyrin taivuttamaan ulkopohkeen ympärille. Onnekseni ruuna oli päästellyt päivän höyryt käynnissä kaahottaessa, joten ravityöskentely oli helpompaa. Päädyin myös kääntämään laajahkoja pääty-ympyröitä päätyihin. Kun saatiin ihan siedettävää pätkää oikeeseen kierrokseen, ja ruuna meni hiukan nyökkyyn, käänsin sen lävistäjälle, lisäten lempparini, temmonlisäyksen. Vasurissa aloin työstämään samoja asioita, mitä oikeessa.
Kulmasta nostan laukan, ja asettelen sitä epätoivoisesti kaarenmukaisesti. Saan kuitenkin kehotuksen Susannalta, että jos ensin antaisin vain mennä. Rennosti annan ruunan hiukan kaatua sisään, ja kun ensimmäinen pääty-ympyrä on ohi, asetan taas, ja toimi paljon paremmin!
Susanna ohjeistaa alkuverryttelyn jälkeen ensimmäisen tehtävän. Harjoitusravissa käännän oikeasta kierroksesta ympyrän, ja ennen tötsiä tiivistän istunnanni ja teen puolipidätteen: ruuna seisahtuu hienosti tasa jaloin. Siitä siirrän takaisin raviin, ja saan hyvin vasteen pohkeelleni. Ruuna alkaa kaartaa kaulaansa ja kantaa itseänsä paremmin, vaikkei se yhä edellenkään täydellinen ole, kuka tai mikäpä koskaan olisi. Suoralle tuo nousi takaisin vain nyökkyyn, mutten antanut asian häiritä, vaan jatkoin työstöä. Susanna pyysi meitä vaihtamaan kierrosta, ja sinne työstimmekin sitten samaa tehtävää.
Seuraavaksi meidät laitettiinkin tekemään nelikaarista ravissa. Kallistelin taas ajatuksissani kaarteissa sisälle, mutta yritin ajatella suoruutta. Päädyssä nelikaarisen loputtua, nostimme laukan. Kiitos Susannan nerokkaan verkkalaukan, laukka nousi hyvin, ja pää pysyi nyökyssä. “Nio suorista vähän ittees pystyyn, kallistut eteen”, mua kommentoitiin”Jees, ja sit muista kyynärkulma ja olkapäät taa”. Pyöräytin olkapäät taakse, ja ryhtistäydyin.
|
|
|
Post by Nio Luosujärvi on Mar 28, 2019 20:02:48 GMT
Nio Luosujärvi - Flying Fonzie Helppo B/Medium 30.3.2019 Tie Tähtiin kouluvalmennus Kävellessämme maneesiin, Fonzie kuikuili epäilevästi olkani yli muita ratsukoita. Edessämme oli yksi, ja loput olivat takana. Välillä ruunan harmaa häntä viuhahti, toisen tullessa liian lähelle. Maneesissa olin pysäköinyt Fonzien kaartoon, ja aloin kiristämään vyötä. Häntä viuhahti jälleen. Selkeesti pojalla oli kiukkupäivä. Kiristettyäni vyön, laskin ensin vasemmanpuolen jalustimen alas, ja sitten oikean. Pidensin jalustimia myös kahdella rei’ällä, sillä perjantain kavalettitreeni oli jättänyt jalustimet yhä estemittaisiksi. Siirsin mustan selkäänousu jakkaran lähemmäs ruunaa, ja lyhensin ohjat. Ponnistaessani kyytiin, poni sinkaisi suorilta jaloilta kiitokäyntiin roikkuessani vielä mahallani vain toinen jalka jalustimessa. Heilautin jalkani yli, ja ingoorasin kyseenalaistavat katseet muilta jo selkään päässeiltä ratsastajilta ja pysäytin ponin. Taputin kiitokseksi pysähdyksestä, ja päästin kiituroimaan uralle. Poni pidensi kaulaa, ja lompsi menemään. Kerettyämme kävellä hetken, Susanna kerkesi maneesiin. Hän esitteli itsensä, ja kehotti verryttelemään hyvin, ennen varsinaista valmennusta. Aloittelinkin, ja lyhensin ohjat tuntumalle. Tein pysädyksiä, ja ruunan ruskeahkot korvat alkoivat kääntyillä taaksepäin. Päädyistä käänsin ympyrää, kun Susanna kommentoi “Istu vähän suorempaan, suorista hevosta ja itseäsi kääntymällä ulkokautta katsomaan Fonzien häntää”, nainen selitti hiukan pää vinossa. Yritin kääntää yläkroppaa pään mukana, ja ilmeisesti onnistuinkin. “Hyvä!, huomaaks, ku ootte suoremmassa. Sit vähän aseta, ihan vähän vaa, hyvä!” Kun saatiin hyviä pysähdyksiä ja ympyröitä vielä pari, siirsin raviin. Ravissa asetin pitkällä sivulla ulospäin, ja pyrin taivuttamaan ulkopohkeen ympärille. Onnekseni ruuna oli päästellyt päivän höyryt käynnissä kaahottaessa, joten ravityöskentely oli helpompaa. Päädyin myös kääntämään laajahkoja pääty-ympyröitä päätyihin. Kun saatiin ihan siedettävää pätkää oikeeseen kierrokseen, ja ruuna meni hiukan nyökkyyn, käänsin sen lävistäjälle, lisäten lempparini, temmonlisäyksen. Vasurissa aloin työstämään samoja asioita, mitä oikeessa. Kulmasta nostan laukan, ja asettelen sitä epätoivoisesti kaarenmukaisesti. Saan kuitenkin kehotuksen Susannalta, että jos ensin antaisin vain mennä. Rennosti annan ruunan hiukan kaatua sisään, ja kun ensimmäinen pääty-ympyrä on ohi, asetan taas, ja toimi paljon paremmin! Susanna ohjeistaa alkuverryttelyn jälkeen ensimmäisen tehtävän. Harjoitusravissa käännän oikeasta kierroksesta ympyrän, ja ennen tötsiä tiivistän istunnanni ja teen puolipidätteen: ruuna seisahtuu hienosti tasa jaloin. Siitä siirrän takaisin raviin, ja saan hyvin vasteen pohkeelleni. Ruuna alkaa kaartaa kaulaansa ja kantaa itseänsä paremmin, vaikkei se yhä edellenkään täydellinen ole, kuka tai mikäpä koskaan olisi. Suoralle tuo nousi takaisin vain nyökkyyn, mutten antanut asian häiritä, vaan jatkoin työstöä. Susanna pyysi meitä vaihtamaan kierrosta, ja sinne työstimmekin sitten samaa tehtävää. Seuraavaksi meidät laitettiinkin tekemään nelikaarista ravissa. Kallistelin taas ajatuksissani kaarteissa sisälle, mutta yritin ajatella suoruutta. Päädyssä nelikaarisen loputtua, nostimme laukan. Kiitos Susannan nerokkaan verkkalaukan, laukka nousi hyvin, ja pää pysyi nyökyssä. “Nio suorista vähän ittees pystyyn, kallistut eteen”, mua kommentoitiin”Jees, ja sit muista kyynärkulma ja olkapäät taa”. Pyöräytin olkapäät taakse, ja ryhtistäydyin. // 422 sanaa
|
|
|
Post by Marshall on Mar 28, 2019 21:56:15 GMT
Vaativa B, taitotaso expert Marshall Kozlov & Vsevolod KZV
(673 sanaa) Usein puhuttiin siitä että kun hevonen kulki oikein, sen etuosa tuntui kevyemmältä kuin takaosa. Mutta tämä ei tainnut olla kuitenkaan sitä mitä sillä haettiin. Marshall oli jo hyvissä ajoin satuloinut Volyan ja kavunnut orin selkään, jotta se saisi pöhistä pahimmat höyryt pihalle ennen maneesiin siirtymistä. Mutta valmennuksien aikataulu oli rakennettu siten, että kun ensimmäiset olivat valmennuksessa niin ei mennyt kauaa kun seuraava satsi sai aloittaa lämmittelyt, ja sitten vaihto. Ja heidän vuoro oli vasta viimeisessä porukassa. Venäläinen oli alun perin ilmoittanut itsensä ja Volyan kisaluokkaansa vastaavaan ryhmään, mutta paikalle saavuttuaan oli listasta huomannut että he olivatkin mukana viimeisessä ryhmässä. Vaativa B ryhmässä. Ei se sinänsä haitannut, he kumpikin osasivat sen tason asiat hyvin, mutta suunniteltu aikataulu muuttui siten että Volya joutui odottamaan vähän pitempään. Edellinen ryhmä oli juuri poistunut maneesista, tehdäkseen tilaa viimeiselle ryhmälle. Volya oli selvästi päättänyt ilmoittaa läsnäolostaan niin, että takuulla kaikki huomasi hänet. Ratsukko pääsi tuskin edes maneesin ovista sisälle kun ori mylväisi niin että koko hallissa kaikui. Minkä jälkeen Volya eteni suorastaan hidastetussa ravissa, viskellen etusiaan vuorotellen korkealle eteensä. Marshall istui rauhallisesti syvällä satulassa ja teki pieniä puolipidätteitä, muistutellen ratsuaan että malttaisi vielä hetken. Kohta alettaisiin töihin. Onneksi heidän ei tarvinnut seistä pönöttää keskellä maneesia, vaan he saivat kiertää uraa pitkin samalla kun valmentaja vielä kertasi mitä oli luvassa. Vaikka Volyan kanssa alkukäynnit olivat lähempänä käynti passage siirtymisiä. Kun alkuverryttelystä saatiin alkaa suorittamaan itse tehtävää, eli avo- ja sulkutaivutuksia kummassakin kierroksessa. Alkoi Volya hiljalleen vähentää turhamaista häseltämistään, ja keskittymään tekemiseen. Orin liikkeet muuttuivat joustavemmiksi, ja joka askeleen voima lähti takaosasta kunnes se purkautui eteenpäin kurovaksi askeleeksi. Suunnanvaihto tapahtui aina takaosakäännöksen kautta, mikä oli etenkin tälläisinä päivinä Volyalle vähän liikaa. Sen sijaan että orin etuosa olisi käynninomaisesti kiertänyt takaosan ympäri, avut saatuaan Volya nousi puhtaasti takajalkojensa varaan ja suoritti kyllä takaosan liikkeen oikein. Toinen takanen polki miltei täysin paikoillaan samalla kun toinen kiersi pienen ympyrän toisen vierelle. Marshall vain nojautui hieman eteenpäin satulassa, ja istui rauhassa koko liikkeen ajan mukana. Kunnes hevosen loputkin jalat koskettivat taas maneesin pohjaa. Mies ei oikein osannut lukea heidän valmentajan kasvoilla olevaa ilmettä. Muutaman kierroksen jälkeen lopulta myös takaosakäännös sujui kuten pitikin, ja Volyalla pysyi etujalatkin säännöllisesti maassa liikkeen aikana. Marshall taputti orin kaulaa kevyesti, keskittyen sitten nopeasti kuuntelemaan seuraavan tehtävän ohjeistusta. Tunnin loput tehtävät olivat onneksi olleet juuri sellaisia mitkä sopivat Volyan mielentilaan parhaiten. Sopivissa erissä vähän reippaampaa liikettä, hetken keskittyminen hitaampaan ja taas vapaampaa liikettä. Ja sen kuin vain parani kun edettii laukanvaihtoihin kuin myös laukan muihin variaatioihin. Lisättyä- ja koottua laukkaa. Alkutunnin sähläämisestä ei ollut mitään merkkiä mitä pidemmälle valmennuksessa edettiin. Mutta siinä vaiheessa kun valmentaja lopulta ilmoitti, että nyt ratsukot pääsisivät ratsastamaan kouluradan hänen silmän alla, Marshall raapi niskaansa hieman ja nosti kättään ylös. Kuin peruskoulun oppilas joka viittasi itselleen puheenvuoroa. ”Tuota...Jos vain sopii niin tekisin sen viimeisenä. Niin ehdin painaa radan mieleeni. Koska kilpailuissa en tätä rataa ole nyt mennyt, niin en ole varma muistanko tätä oikein.” Marshall selitti, ääni lopussa hieman maneesin rakenteisiin hukkuen. Onneksi asiassa ei ollut mitään sen kummempaa, vaan mies oli saanut kaikin mokomin seurata ensin muiden ratsastukset ennen kuin itse siirtyi radan suorittamiseen. Parissa kohtaa Marshall joutui nopeasti kelata muistikuviaan että mitä seuraavaksi tuli, mikä näkyi suorituksessa ratsukon jännittymisenä ja Volyan levottomana ohjia vastaan kiskomisena. Mutta kokonaisuudessaan, läpi meni. Ei välttämättä sijoutusta kisoissa, mutta muuten siisti suorius. Loppuverryttelyn aikana Susanna tuli lopulta kävelemään Marshalin ja Volyan rinnalle, kertoakseen loppukommentit ratsastukseen liittyen. ”Niin sanoit että et tätä rataa kisoissa ratsasta?” Nainen kysyi, varmistellen että oli kuullut oikein. ”Joo. Osallistuin Helppo A -luokkaan. Ilmoittauduin tähän valmennukseen kyllä mukaan siihen ryhmään, mutta meidät oli laitettu tähän ryhmään mukaan.” mies selitti, kohauttaen olkiaan hieman. ”Mutta ei tämä haittaa. Hyvää harjoittelua meille kummallekin joka tapauksessa.” venäläinen lisäsi nopeasti. Susanna pahoitteli, sanoen että uskoi ilmoittautumisessa tapahtuneen jonkun virheen minkä takia heidät oli sijoitettu mukaan eri ryhmään. Mutta antoi kuitenkin palautteensa tästä tunnista, mikä oli pääosin positiivista kun alun Volya Show jätettiin pois laskuista. Heidän suoritus oli parantunut paljon tunnin loppua kohden, ja ratsastajan rauhallisuus hevosen pienissä toikkaroinneissa oli ollut erittäin positiivista. Liian usein ratsastajat reagoivat turhan voimakkaasti muunmuassa juuri hevosen pystyyn nousemiseen.
|
|
|
Post by Kiia on Mar 30, 2019 13:20:59 GMT
Kiia - Audrey v. Helmwald, Helppo B Puoli kolmen aikaan ratsastin Armin kanssa Sateen tallin maneesiin, sillä valmennuksemme alkaisi kohtapuolin. Siinä kävellessämme pitkillä ohjilla Susanna kertoi tämän päivän valmennuksen ohjelman. Selostuksen jälkeen nainen laittoi meidät suorittamaan itsenäisen kevyen alkuverryttelyn. Kokosin rennosti kulkevan Armin ohjat kunnolla käsiini ja lämmittelin sitä Susannan seuratessa kaikkia ratsukoita. Meidän ryhmässä ei ollut minun lisäkseni kuin Linnea ja Mistel, joten nainen pystyi helpostikin neuvomaan kaikkia. - Vähän reippaampaa tahtia. Nyt hevonen kulkee aika laiskanpuoleisesti, Susanna sanoi ja kohdisti sanat minulle. Tein töitä käskettyä ja huomasin heti muutoksen tamman askelissa.
Lämmittelyn jälkeen aloittelimme ravityöskentelyä pääty-ympyröillä. Molemmille ympyröille Susanna oli laittanut törreröt joiden kohdalle pitäisi pysähtyä suoraan ravista. Pysähtymisiä olin treenaillut viime aikoina Armin kanssa aika paljonkin niin valmennuksissa kuin kotonakin, joten ne ei tuottaneet meille paljoakaan ongelmia. Jos jotain pieniä virheitä tuli, niin ne johtuivat minusta eikä hevosesta. - Lisätään toiselle pitkälle sivulle loiva kiemuraura, koko uraa keskiravissa, ja pysähdykset ympyröillä suoraan ravista, Susanna sanoi. - Toisella pitkällä sivulla pysähdys ja peruutus 5 askelta, ja jatkuu keskiravi, nainen jatkoi.
Työskentelin Armin kanssa hiki hatussa ja jouduin itse tekemään paljon enemmän töitä kun hevonen. Susanna neuvoi jokaista ratsukkoa vuoron perään ja oli mukavaa vaihtelua edelliseen valmennukseen. Amanda oli nimittäin piiskannut meitä armottomasti koko tunnin ajan. Susanna vaikutti paljon rennommalta ja ymmärtäväisemmältä, vaikka olikin tarkka. Peruutuksissa itse tein pari kertaa virheen ja Armi teki parikin ylimääräistä peruutusaskelta ennenkuin tajusin asian. Hoksaamisen jälkeen homma alkoi taas sujua paremmin ja Susannalta tuli kommentteja pääasiassa vain istuntaani tai käsien asentoon liittyen. Armin kanssa kaikki oli helppoa jos vain osasi itse pyytää.
- Edellinen tehtävä jää ja nyt tullaan ravissa nelikaarista ja tyhjällä pitkällä sivulla keskilaukkaa, Susannan käsky kävi ja vaihdoimme lennosta harjoitusta. Nelikaarisessa Armi taipui mukavasti allani, eikä mennyt yhtään sen hitaampaa tai nopeampaa kuin pyysin. Alkuun en tukenut hevosta tarpeeksi pohkeella ja ohjalla, joten Armi lähti hieman kiemurtelemaan miten sattuu allani. Susanna neuvoi rauhallisesti koko ajan ja pikkuhiljaa homma alkoi jopa näyttää taas kouluratsastukselta.
Lopussa Susanna laittoi meidät ratsastamaan kouluradan jotta voisi kertoa hyviä neuvoja, ja korjata mahdollisia epäkohtia. Meidän suoritus meni omasta mielestä ihan hyvin ja olin tyytyväinen kun se oli ohitse. Susanna oli joutunut muutamia neuvoja heittelemään kesken radan ja painotti eteenkin valmistelemaan hevosen paremmin seuraavaan tehtävään.
Ihan lopussa pääsimme sitten omatoimiseen loppuverryttelyyn jossa Susanna neuvoi kiinnittämään huomiota eteenkin omaan istuntaan. Itselläni se oli jo parantunut huomattavasti siitä kun aloittelin Armilla ratsastamista. Armi vaikutti hyvinkin tyytyväiseltä kun pääsi kävelemään pitkin ohjin ympäri maneesia. Koska meidän porukkaa oli vielä seuraavissakin ryhmissä, niin päätin heittää loimen Armin selkään ja lähteä kävelemään vielä vähän raittiiseen ulkoilmaan.
// 413 sanaa //
|
|
|
Post by avaminea on Mar 30, 2019 18:27:17 GMT
Ava - Sysivalkee (HeC)
"Ei helv.. mikä toi on?" rääkäisin katsoessani aamulla hampaiden pesun jälkeen peiliin. Tungin naamani melkein kiinni siihen kirottuun peiliin ja katsoin järkyttävän kokoista finniä otsassani. Mistä hitosta se oli ilmestynyt?
Mä olin aika ylpeä omasta hipiästäni, luokkakavereiden naamat kukkivat milloin mistäkin kohtaa ja mulla ei ollut eläissäni varmaan viittä finniä enempää. Ei sen jälkeen, kun olin löytänyt salaisen kasvoveden, joka oli ehdottomasti elämänpelastaja. Tuhahdin ärtyneenä ja kosketin punaista näppylää otsassani. Kipu sykki syvällä ihon alla ja kiroilin uudelleen. Miksi juuri tänään? Miksi juuri mulle?
Mä en voinut puristaa sitä kirottua näppylää mihinkään, koska se ärsyttäisi ihoa ja avaisi ovet seuraaville finneille. Se olisi ollut oikea tervetuloatoivotus tässä tapauksessa. Upotin vanulapun kasvoveteen ja painoin sen otsalleni. Onneksi se jäisi sentään valmennuksen ajaksi kypärän alle. Mun pitäisi ehkä pitää se vain päässäni tallille lähdöstä kotiin paluuseen asti jatkuvasti.
"Otatko leipää?" äiti kysyi ja mulkaisin sitä pahasti, ihan kuin kriisini oli sen syy. "Muroja", vastasin ja nappasin cheerios paketin sivupöydältä. Äiti laski lautasen ja lusikan pöydälle eteeni.
Selasin syödessäni puhelintani ja yritin löytää Pietun instagramista jotain kuvia eilisistä bileistä, johon mua ei ollut kutsuttu. "Kun sulla on se valmennus seuraavana päivänä", se oli sanonut ja hymyillyt näyttäen virheettömät hampaansa. Ainakin se näytti hyvältä.
Mun silmät pysähtyivät samaan aikaan näytöllä liukuvan sormen kanssa. Etu- ja keskisormi levittivät edessäni olevaa kuvaa isommaksi. Siellä se mun poikaystäväni keinutti lanteitaan jonkun mustatukkaisen naisen kanssa. Kuva oli epäselvä, jonkun ällöttävän ystäväihmisten yhteiskuva, jonka tausta oli hämärä, mutta mä tunsin oman poikaystäväni vaikka pimeässä.
Mun päiväni ei ainakaan parantunut sillä, kun pääsin vihdoin tallille. Äiti oli meinannut unohtaa mun ratsastustakin kotiin ja oli joutunut kääntämään auton takaisin. Me oltiin myöhässä ja saatoin vain aavistella millä tuulella Seppo olisi. Mä olin melkein kaatunut siihen mutaliejuun kymmenen kertaa, ennen kuin olin saanut rapaisen ponini kiinni. Sen asenne ei selvästi ollut parantunut kahdessa päivässä juurikaan.
Sateentalli oli märkä ja ihan yhtä mutainen lumisohjoineen, kuin Purtsikin. Katsoin hieman turhautuneena Sepon turkooseja suojia, jotka näyttivät nyt jo kuraisilta, vaikka en ollut tehnyt muuta, kun taluttanut sen rekasta alas. Mun ihanat ratsastuskengät muistuttivat myös enemmän kumisaappaita, kuin ratsastussaappaita. Super mahtavaa. Painoin kypärän päähäni ja älähdin. Kypärän sisäpinta painoi juuri siihen pirun finniin. Ainakin se olisi nyt peitossa, eikä mun tarvinnut enää huolehtia hiuksieni asennosta, jotta näppylä olisi pysynyt piilossa.
"Itsenäiset alkuverryttelyt", meidän valmentaja, Susanna totesi heti, kun olimme päässeet maneesiin asti. Vilkaisin Sepon jaloissa olevia suojia ja totesin, että niistä näkyi vielä aavistus turkoosia ravan alta. Seppo heilautti päätään ja lähti ravaamaan laiskasti eteen, kun työnsin kannuksiani sen kylkiin. Siitä oli tullut turta, eikä pienhevonen jaksaisi sellaista valmennustahtia enää kauaa. Miten mun pitäisi ikinä kehittyä, kun ponini oli niin mukavuudenhaluinen?
435 sanaa
|
|
|
Post by Linnea on Mar 30, 2019 18:28:57 GMT
Klo 14.30-16.00, Helppo B, taitotaso medium Linnea - Camelopardalis
Lauantai aamu valkeni hyvinkin kirkkaana ja aurinkoisena. Heräsin ihanaan kahvin tuoksuun, sillä Niklas oli näköjään herännyt minua aikaisemmin ja laittanut aamukahvin valmistumaan. Kömmin hiukset sekaisin keittiöön ja otin höyryävän kupillisen kahvia. Niklas oli ilmeisesti tallin puolella antamassa hevosille aamuruokia joten istahdin yksin keittiön pöydän ääreen nauttimaan hiljaisesta aamusta. Hetken päästä mieheni asteli sisälle tallikamppeet päällä ja kertoi, että oli laittanut hevosille ruuat ja vienyt ne jo pihallekin. Ainoastaan Parda oli jätetty yksin sisälle, sillä meillä olisi kohta lähtö kohti Sateen tallia. Se ei kyllä ollut moksiskaan asiasta, sillä se oli ollut aika normaalia nykyään.
Aamukahvin ja siistiytymisen jälkeen suuntasin tallin puolelle valmistelemaan Pardaa lähtöön. Tallin prinsessa olikin tänään harvinaisen hyvällä tuulella ja tervehti minua iloisella hörähdyksellä tullessani talliin. Sydän suli kuullessani sen, sillä se oli harvinaista herkkua. Huomasin myös, että Minea oli Hupsun karsinassa kyykistyneenä tamman jalkojen juureen. - Onko sen jalka yhtään parempi, kysyin naiselta huolestuneena. Minua edelleen harmitti että ystäväni joutui jättämään Tie Tähtiin kilpailut väliin hevosen loukatessa etujalkansa. - Ei se enää onnu niin pahasti mut meidän kisat oli hetkeksi silti tässä, Minea vastasi ilottomasti. Väistin kun nainen avasi karsinan oven ja lähti taluttamaan Hupsun pesupaikalle jossa sen jalkaa pystyisi kylmäämään.
Otin itse Pardan käytävälle ristikiinnitykseen, jossa se olisi helpompaa ja nopeampaa valmistella. Harjailin tamman kauttaaltaan ja heitin ohuen loimen sen selkään. Kuljetussuojat Niklas oli näköjään laittanut valmiiksi lattialle kaappien eteen joten sain kiinnitettyä ne reippaasti hevosen jalkoihin. Hieman Parda nosteli kinttuja ja häntä viuhtoi, sillä se ei voinut sietää suojia jaloissaan. Olin lähdössä tänään yksin liikenteeseen joten matkustaisin suosiolla pieni traileri auton perässä. Kiikutin varusteet autoon Pardan seistessä käytävällä, jonka jälkeen talutin tamman niiden perässä koppiin. Onneksi tammasta oli tullut kokeneempi matkustaja ja asteli ensimmäisellä yrityksellä kyytiin.
Sateen tallin pihalla taluttelin Pardaa jonkin aikaa jotta tamma rauhoittuisi hieman, sillä se oli tullut hieman levoton nähdessään että uuteen paikkaan tultiin. Siinä kierrellessäni huomasin, että Auburnin porukkakin oli tullut paikalle. Nopeasti sitten huomasinkin Kiian lähestyvän vuokrahevosensa, Armin, kanssa. - Moikka. Vieläkö se teidän tallin hevonen ontuu, Kiia kysyi ystävällisesti pysähtyessään meidän viereen. - Heissansaa. Vielähän se vaikkei enää niin paljon, vastasin ja irvistin hieman. Koskaan ei ollut mukavaa katsoa kun eläin oli kipeänä. - Harmi. Olis ollu kiva nähä se vielä kisaradoilla, nainen sanoi ja hymyili lohduttavasti. - Noh, ei näille mitään voi, sanoin ja uppouduimme sitten vaihtamaan pikaiset kuulumiset. - Herttinen kello on noin paljon. Meidän valkkahan alkaa ihan kohta, tajusin yhtäkkiä ja tiet erosi melkein yhtä nopeasti kuin kohtasikaan.
Parda seisoskeli aurinkoisella tallipihalla trailerin sivuun kiinnitettynä kun laittelin sen jalkoihin suojat ja varustin sen reippaalla tahdilla. Olin kuullut muilta, että Susanna olisi kuulemma ihan leppoisa valmentaja. En tosin tiedä olisiko meille kun Parda saattoi olla välillä aikamoinen kenguru, eikä sen vahvuudet olleet kouluratsastuksessa. Puoli kolmelta minä, Kiia ja Mistel ratsastettiin maneesiin valmiina hommiin.
// 450 sanaa //
|
|
|
Post by 10531 on Mar 30, 2019 18:56:27 GMT
Klo 16.00-17.30, Helppo A, taitotaso hard Tia - Stillegaards Garrard Maaliskuun viimeinen lauantai meni vauhdikkaasti valmennuspäivän merkeissä. Lähdimme Rudin kanssa päivällä ajamaan kohti Sateen tallia, jossa valmentauduttiin tänään kouluratsastuksessa kolmatta Tie Tähtiin osakilpailua varten. Tämä taisi olla jo neljäs tai ehkä jopa viides valmennuksemme kyseistä Cup-kilpailua varten, en ole enää pysynyt edes laskuissa mukana! Reippaasta valmennustahdista on kuitenkin selvästi ollut hyötyä, sillä olemme sijoittuneet sekä ensimmäisessä että toisessa osakilpailuissa viidensiksi. Olemme tehneet ruunan kanssa paljon töitä muiden ohjauksessa, mutta reissaamisen lisäksi olemme keskittyneet myös perustekemisen treenaamiseen kotioloissa.
Sateen tallin valmennus poikkesi siinä mielessä edellisistä, että klo 16:00 alkavassa ryhmässämme oli paljon minulle ennestään tuntemattomia ratsukoita, joihin olin saattanut osakilpailuiden aikana törmätä vain ohimennen. Aiemmin samoihin valmennusryhmiin sattuneet ja jo tutuiksi käyneet ratsastajat, mm. Reita puoliveritammansa ja Tinu suomenhevosensa kanssa osallistuivat vasta myöhempään ryhmään, joten pääsin tänään tutustumaan jälleen uuden valmentajan lisäksi myös uusiin kanssakisaajiin.
Valmennus alkoi käyntien jälkeen kevyellä omatoimisella alkuverryttelyllä, jonka aikana valmentajana toiminut Susanna kyseli vähän jokaisen ratsukon taustoja. Nuoreksi, erittäin yritteliääksi ja potentiaaliseksi hevoseksi kuvailin Rudia ja taputin sitä samalla ylpeänä kaulalle. Hain ennen väistötehtäviä ruunan hereille ottamalla pieniä pidätteitä ja säätelemällä askeleen tempoa, jotta sitä oli oli helppo väistättää uralta kohti keskihalkaisijaa ja takaisin. Rudi reagoi herkästi pohkeeseen ja se oli tänään parhaimmillaan ravissa, mikä on sille yleensäkin helpoin askellaji työstää. Käynnissä jouduin useaan otteeseen ja välillä Susannankin käskystä kokoamaan hevosta paremmin, sillä se meinasi levitä käsiin ruunan hakeutuessa pidempään muotoon, ellen koonnut sitä jatkuvasti ja muistuttanut pysymään muodossa. Kulmissa työstettiin lisäksi etu- ja takaosakäännöksiä, joissa ruunaa oli jälleen helppo väistättää, kunhan käynti oli riittävän koottua. Etenkin takaosakäännöksistä oli selvää hyötyä valmennuksen jatkoa ajatellen, sillä takaosa aktivoitui ja hevonen alkoi työskennellä hyvin koko kropalla.
Väistöharjoitusten jälkeen jatkoimme työskentelyä käynnissä, mikä oli meidän kannaltamme toisaalta sekä positiivinen että jokseenkin myös negatiivinen asia. Käyntiharjoitukset ovat Rudille usein haasteellisia, sillä se mieltää monesti käynnin rentoiluksi, eikä aina anna itsestään parasta panosta. Hevosta joutuu siis toden teolla ratsastamaan eteen ja ylös, mutta ainakin saisimme treeniä kaipaamamme asiaan. Susanna käski kunkin vuorollaan keskihalkaisijalle ja käski ottaa kymmenen lisättyä ja heti perään kymmenen koottua käyntiaskelta. Ensimmäiset kymmenen askelta sujuivat tänään paremmin, sillä Rudi oli vain tyytyväinen antaessani sen pidentää kaulaansa ja tyytyväisyyttään se reagoi apuihini hyvin ja pidensi askeltaan vielä enemmän. Siirtyminen koottuun käyntiin ei ollut järin sulava, mutta istunnalla ja ohjastuntuman kiristämisellä ruuna lyhensi askeltaan ja siirsi painoaan vahvemmin takaosansa päälle. Parin haparoivan suorituksen jälkeen saimme hengähtää hetken ja kävellä hetken aikaa vapaalla ohjalla.
Sitten siirryimmekin ilokseni raviin ja Rudi tuntui oikein syttyvän allani; ruuna liikkui tarmokkaasti ja oli herkkä ja kuuliainen. Ravia työstettiin aluksi askeleen pituutta säätelemällä ja pitkät sivut ratsastettiin lisätyssä ravissa ja lyhyillä sivuilla askellusta koottiin lyhyempään muotoon. Pienenä twistinä toimi 10 metrin voltti lyhyen sivun keskeltä aloitettuna. Koottu ravi on minun ja Rudin bravuuri, eikä ruuna pettänyt tänäänkään; se liikkui hyvässä tahdissa, hyvin takaosallaan työskennellen ja liike suuntautui sopivassa suhteessa eteen- ja ylöspäin. Lisättyyn raviin oli helppo siirtyä, kun annoin vain ruunalle luvan mennä, jolloin se lähti työntämään liikettä enemmän eteenpäin. Rudille piti antaa vain riittävästi tilaa venyttää edestä, ja välillä jäin kuin huomaamatta turhan hanakasti kiinni ohjaan, jolloin hevonen ei päässyt venyttämään kaulaa. Susanna onneksi muistutti pariinkin otteeseen erheestäni ja lopussa muistin jo itse keskittyä hölläämään ohjastuntumaa paremmin.
Minä olin jo tässä vaiheessa ihan rättipoikkiväsynyt, mutta meidät käskettiin vielä laukkaan. Laukannosto lyhyellä sivulla ja ratsastettiin kolmikaarinen kiemuraura ilman laukanvaihtoja, jolloin yksi kaari tuli vastalaukalla. Ja se vastalaukka olikin Rudille se haasteellisin osa, sillä laukka nousi hyvin ja oikeassa kierroksessa se taipui hyvin kaarteessa. Vastalaukassa taas kaarteet venyivät pitkiksi, kun hevosella ei meinannut tasapaino pitää ja itsekin varmaan hankaloitin sitä istumalla liikaa kaarteeseen kallistuneena. Pari kertaa siihen meni, että Susanna hyväksyi meidänkin yrityksen, minkä jälkeen harjoittelimme vielä aiempaa raviharjoitusta, mutta askellajina toimi laukka. Eli lyhyet sivut koottua ja pitkät sivut lisättyä laukkaa, ja lyhyillä sivuilla tehtiin vielä voltit molemmissa päissä. Kun vastalaukasta päästiin, ei Rudilla ollut tässä laukkaharjoituksessa ongelmia ja etenkin volteilla ja askelsi ja taipui hienosti!
"Hienoa työtä, nyt jokainen pääsee vielä vuorollaan ratsastamaan kouluradan!" Susanna hihkaisi innostuneena maneesin laidalta. Olin jo unohtanut koko himputin kouluradan, olin jo niin valmis heittämään ohjat kaulalle ja antaa hevosen siirtyä vapaaseen käyntiin. Ei kelvannut väsymys tekosyyksi ja jouduimmekin ruunan kanssa radalle heti ensimmäisenä.
(685 sanaa)
|
|
|
Post by Susanna on Mar 30, 2019 20:11:29 GMT
Vaativa B, taitotaso expert Marshall Kozlov & Vsevolod KZV
(673 sanaa) Usein puhuttiin siitä että kun hevonen kulki oikein, sen etuosa tuntui kevyemmältä kuin takaosa. Mutta tämä ei tainnut olla kuitenkaan sitä mitä sillä haettiin. Marshall oli jo hyvissä ajoin satuloinut Volyan ja kavunnut orin selkään, jotta se saisi pöhistä pahimmat höyryt pihalle ennen maneesiin siirtymistä. Mutta valmennuksien aikataulu oli rakennettu siten, että kun ensimmäiset olivat valmennuksessa niin ei mennyt kauaa kun seuraava satsi sai aloittaa lämmittelyt, ja sitten vaihto. Ja heidän vuoro oli vasta viimeisessä porukassa. Venäläinen oli alun perin ilmoittanut itsensä ja Volyan kisaluokkaansa vastaavaan ryhmään, mutta paikalle saavuttuaan oli listasta huomannut että he olivatkin mukana viimeisessä ryhmässä. Vaativa B ryhmässä. Ei se sinänsä haitannut, he kumpikin osasivat sen tason asiat hyvin, mutta suunniteltu aikataulu muuttui siten että Volya joutui odottamaan vähän pitempään. Edellinen ryhmä oli juuri poistunut maneesista, tehdäkseen tilaa viimeiselle ryhmälle. Volya oli selvästi päättänyt ilmoittaa läsnäolostaan niin, että takuulla kaikki huomasi hänet. Ratsukko pääsi tuskin edes maneesin ovista sisälle kun ori mylväisi niin että koko hallissa kaikui. Minkä jälkeen Volya eteni suorastaan hidastetussa ravissa, viskellen etusiaan vuorotellen korkealle eteensä. Marshall istui rauhallisesti syvällä satulassa ja teki pieniä puolipidätteitä, muistutellen ratsuaan että malttaisi vielä hetken. Kohta alettaisiin töihin. Onneksi heidän ei tarvinnut seistä pönöttää keskellä maneesia, vaan he saivat kiertää uraa pitkin samalla kun valmentaja vielä kertasi mitä oli luvassa. Vaikka Volyan kanssa alkukäynnit olivat lähempänä käynti passage siirtymisiä. Kun alkuverryttelystä saatiin alkaa suorittamaan itse tehtävää, eli avo- ja sulkutaivutuksia kummassakin kierroksessa. Alkoi Volya hiljalleen vähentää turhamaista häseltämistään, ja keskittymään tekemiseen. Orin liikkeet muuttuivat joustavemmiksi, ja joka askeleen voima lähti takaosasta kunnes se purkautui eteenpäin kurovaksi askeleeksi. Suunnanvaihto tapahtui aina takaosakäännöksen kautta, mikä oli etenkin tälläisinä päivinä Volyalle vähän liikaa. Sen sijaan että orin etuosa olisi käynninomaisesti kiertänyt takaosan ympäri, avut saatuaan Volya nousi puhtaasti takajalkojensa varaan ja suoritti kyllä takaosan liikkeen oikein. Toinen takanen polki miltei täysin paikoillaan samalla kun toinen kiersi pienen ympyrän toisen vierelle. Marshall vain nojautui hieman eteenpäin satulassa, ja istui rauhassa koko liikkeen ajan mukana. Kunnes hevosen loputkin jalat koskettivat taas maneesin pohjaa. Mies ei oikein osannut lukea heidän valmentajan kasvoilla olevaa ilmettä. Muutaman kierroksen jälkeen lopulta myös takaosakäännös sujui kuten pitikin, ja Volyalla pysyi etujalatkin säännöllisesti maassa liikkeen aikana. Marshall taputti orin kaulaa kevyesti, keskittyen sitten nopeasti kuuntelemaan seuraavan tehtävän ohjeistusta. Tunnin loput tehtävät olivat onneksi olleet juuri sellaisia mitkä sopivat Volyan mielentilaan parhaiten. Sopivissa erissä vähän reippaampaa liikettä, hetken keskittyminen hitaampaan ja taas vapaampaa liikettä. Ja sen kuin vain parani kun edettii laukanvaihtoihin kuin myös laukan muihin variaatioihin. Lisättyä- ja koottua laukkaa. Alkutunnin sähläämisestä ei ollut mitään merkkiä mitä pidemmälle valmennuksessa edettiin. Mutta siinä vaiheessa kun valmentaja lopulta ilmoitti, että nyt ratsukot pääsisivät ratsastamaan kouluradan hänen silmän alla, Marshall raapi niskaansa hieman ja nosti kättään ylös. Kuin peruskoulun oppilas joka viittasi itselleen puheenvuoroa. ”Tuota...Jos vain sopii niin tekisin sen viimeisenä. Niin ehdin painaa radan mieleeni. Koska kilpailuissa en tätä rataa ole nyt mennyt, niin en ole varma muistanko tätä oikein.” Marshall selitti, ääni lopussa hieman maneesin rakenteisiin hukkuen. Onneksi asiassa ei ollut mitään sen kummempaa, vaan mies oli saanut kaikin mokomin seurata ensin muiden ratsastukset ennen kuin itse siirtyi radan suorittamiseen. Parissa kohtaa Marshall joutui nopeasti kelata muistikuviaan että mitä seuraavaksi tuli, mikä näkyi suorituksessa ratsukon jännittymisenä ja Volyan levottomana ohjia vastaan kiskomisena. Mutta kokonaisuudessaan, läpi meni. Ei välttämättä sijoutusta kisoissa, mutta muuten siisti suorius. Loppuverryttelyn aikana Susanna tuli lopulta kävelemään Marshalin ja Volyan rinnalle, kertoakseen loppukommentit ratsastukseen liittyen. ”Niin sanoit että et tätä rataa kisoissa ratsasta?” Nainen kysyi, varmistellen että oli kuullut oikein. ”Joo. Osallistuin Helppo A -luokkaan. Ilmoittauduin tähän valmennukseen kyllä mukaan siihen ryhmään, mutta meidät oli laitettu tähän ryhmään mukaan.” mies selitti, kohauttaen olkiaan hieman. ”Mutta ei tämä haittaa. Hyvää harjoittelua meille kummallekin joka tapauksessa.” venäläinen lisäsi nopeasti. Susanna pahoitteli, sanoen että uskoi ilmoittautumisessa tapahtuneen jonkun virheen minkä takia heidät oli sijoitettu mukaan eri ryhmään. Mutta antoi kuitenkin palautteensa tästä tunnista, mikä oli pääosin positiivista kun alun Volya Show jätettiin pois laskuista. Heidän suoritus oli parantunut paljon tunnin loppua kohden, ja ratsastajan rauhallisuus hevosen pienissä toikkaroinneissa oli ollut erittäin positiivista. Liian usein ratsastajat reagoivat turhan voimakkaasti muunmuassa juuri hevosen pystyyn nousemiseen.
Susanna: Eikä, anteeks! Menin jotenkin sekasin noissa ilmottautumisissa
|
|
|
Post by Stella on Mar 30, 2019 21:28:37 GMT
Helppo A, hard Stella - Betume (420 sanaa)
Pancho oli tänään tosi hyväntuulinen. Se oli kotoa lähtiessä mennyt traileriin suurinpiirtein korvat hörössä juosten ja kun me saavuttiin Sateentallille, se oli tullut yhtä iloisena ulos trailerista. Ruuna oli möllöttänyt kiltisti aloillaan kun olin varustanut sen melkein ilman apua trailerin edustalla. Toki olin harjannut sen huolella jo kotona ja tällä kertaa olin virittänyt ruunikon harjankin komealle pullapitkolle. Varustettuani ratsuni vedin kypärän päähäni ja nousin tallin edustalle jätetyltä jakkaralta ratsaille. Jouduin selästä käsin vielä kiristämään satulavyötä, jonka jälkeen katsahdin Robertiin, joka oli myöskin kavunnut ratsaille. Valmennuksemme alkuun olisi vielä aikaa, joten ehtisimme hyvin tekemään alkukäyntejä, vaikka itse valmennuskin olisi puolitoista tuntia.
"Käytäiskö vähän katsastamassa lähimaastoja?" kysyin Robertilta hymyillen ja silittelin Panchon kaulaa. "Mennään vaan", tämä totesi ja ohjasimme Panchon ja Harryn vieretyste kohti merkittyä maastoreittiä. Pancho tuntui todella pikkuiselta valtavan korkean Harryn vieressä, mutta kokoero ei hevosia haitannut. Pancho ja Harry tuntuvat olevan ihan kavereita, ne ovat molemmat vähän sellaisia sähliä ja hömelöitä, tulevat siis hyvin toimeen. Pancho on välillä turhankin utelias tutustumaan muihin hevosiin, mutta Harry on sille jo niin tuttu, että se ei turhia ahdistele tammaa.
Tämän Tie Tähtiin -taipaleen aikana olen päässyt vihdoin tutustumaan Robertiin paremmin. Olen Seppeleeseen saapumisestani asti pitänyt sitä mielenkiintoisena persoonana, mutten ole koskaan päässyt tutustumaan häneen tarkemmin, kun olemme molemmat aika hiljaisia. Eihän me vieläkään olla mitään syvällisiä keskusteluita käyty, mutta Robertin seurassa on jotenkin rauhoittavaa olla. Sen kanssa on helppoa vain olla hiljaa, katsella maisemia ja kuunnella hevosten maahan kopsivia kavioita. Valmennusta edeltävien kävelyhetkien lisäksi olemme istuskelleet samassa autossa useamman tunnin verran, kun on ajettu valmennuksiin tai kisoihin.
Lopulta palasimme Sateentallin maneesin edustalle juuri ennen valmennuksen alkua. Pancho tuntui havahtuvan seesteisestä mielentilastaan, kun edellinen ryhmä asteli ulos maneesista. Ruunikko päästi pienen hörähdyksen, kuin tervehdykseksi, jonka jälkeen pääsimme itse sisälle maneesiin ja aloittelimme heti alkuverryttelyä. Valmentajamme Susanna selosti, että valmennuksen alkuun olisi varattu vartti itsenäiselle alkuverryttelylle, jonka aikana hän saattaisi jakaa muutamat neuvot, muttei vielä määräisi tehtäviä. Tämä verryttelymuoto sopi minulle täydellisesti, sillä pääsin itse verryttelemään Panchon sellaisilla tehtävillä, jotka koin sille parhaiksi. Aloitin siis vain ratsastamalla ruunaa pidempään ja rennompaan muotoon kaikissa askellajeissa ja otin sinne tänne muutamat avo- ja sulkutaivutukset, joilla sain ratsuuni ryhtiä.
Laukkaa otin alkuverryttelyssä vain vähän, jotta Pancho ei turhia väsyisi. Ne laukkapätkät mitä otimme, sujuivat oikein hyvin ja Pancho säilytti rauhallisen mielentilansa ilman turhaa kuumumista. Ehdimme vielä ottaa harjoitusravista parit pysähdykset ja liikkeellelähdöt, jonka jälkeen alkoi itse valmennusosio. Susanna asteli keskelle maneesia ja alkoi selostaa meille ensimmäistä tehtävää. Siirsin Panchon ohjeistuksen ajaksi käyntiin, kokosin ohjat paremmin käsiini ja suuntasin kaiken keskittymiseni alkavaan valmennukseen. Tänäänkin pitäisi yrittää näyttää parastamme!
|
|