Post by liinu on Nov 15, 2019 21:05:19 GMT
Talutan Dreamin maneesiin. Kaksoisveljeni Leo seuraa Renen kanssa perässä. On jo myöhäinen ilta, joten saamme olla maneesissa rauhassa. Kasaamme maneesiin muutaman pienen esteen. Teemme tarkoituksella radan, jossa on hieman eriskummallisia teitä. Niillä nimittäin on hyvä harjoitella tiukkaa kääntämistä! Huomenna olisi jo kisojen aika.
Esteet rakennettuamme hyppäämme hevosten satulattomiin selkiin. Leo oli lukenut netistä niksin, että kun housuihin laittaa kuumaliimaa, niin jalkoihin saa paremman pidon. Olemme siis molemmat ottaneet vanhat farkut, joihin olemme tehneet kuumaliimalla raitoja. Anyway, ehkä niistä on pieni apu. Silti selät tuntuvat uberliukkailta, kun pyydämme hevoset liikkeelle. Kävelemme muutaman kierroksen, ennen kuin ravailemme hieman alkuraveja.
Alkuravien jälkeen nostamme muutamat laukat ja haemme tasapainoa. Hyppäämme molemmat muutaman kerran pari estettä omalla korkeudella: minä 60-70cm, Leo 40-50cm. Verryttelyhyppyjen jälkeen säädämme kaikki esteet 40-50cm korkeudelle. Leo tulee ensin oman ratansa, suunnittelemamme kahdeksan esteen radan. Ensimmäinen ristikko menee Leolla ja Renellä hyvin, laukkakin vaihtuu nätisti. Seuraavalle pystylle Leo tekee hieman varman päälle laajemman kaaren ja Rene hyppää sen tasapainoisesti. Sen jälkeen he tulevat sujuvasti suhteutetun estevälin. Seuraavana on vuorossa kaareva suhteutettu. Leo kääntää Renen hyvin tiukasti esteelle ja Rene hyppää sen lähes paikoiltaan. Leo meinaa menettää tasapainonsa, mutta ehtii juuri suoristamaan seuraavalle esteelle. Naurahdan hieman, mutta Leo jatkaa rataansa. Seuraavana esteenä on pitkällä tiellä okseri. Leo lisää vauhtia ja he hyppäävät hyvin laakan hypyn okserin yli, kaviot lähes hipovat puomeja. Viimeinen este on jälleen ristikko. Rene hyppää kohtuuttoman ison hypyn sen yli, mutta Leon tasapaino säilyy.
“Hieno aika, 36.79s.” sanon veljelleni.
“Ihan hyvä joo, huomenna sitten vielä reippaammin!” Leo vastaa hieman vähätellen.
Seuraavana on minun vuoroni. Korotamme esteet ja aloitan radan. Dream tulee siististi ristikolle, mutta yhtäkkiä se ryntää eteenpäin, hyppää esteen läpi ja tekee ison köyrypukin. Laskeudun upeassa kaaressa maahan. Nousen huokaisten ylös ja haen Dreamin, joka on mennyt tekemään tuttavuutta tallikissan kanssa. Nappaan sen ohjista kiinni ja käyn nostamassa esteen takaisin. Hieman ärtyneenä talutan tamman jakkaralle ja hyppään takaisin kyytiin. Tämä ei saisi toistua huomenna!
Uudella yrityksellä pidän napakamman tuntuman. Teen pienen pidätteen ennen estettä ja Dream hyppää nätisti sen yli. Hieman se käy kuumana, mutta suoritamme kuitenkin radan nopeasti ja todella tiukoilla teillä. Lopuksi kannustan Dreamin vielä ripeään laukkaan ja kiidämme maalilinjan yli
“33,42, hienosti tehty!” broidi sanoo hieman yllättyneenäkin.
“Haha, jos alun ilmalentoa ei lasketa…” naurahdan
“No, huomenna vain samalla tavalla kuin toisella yrittämällä, niin voi olla jopa voittoonkin mahdollisuudet.” Leo pohtii.
Puramme esteet ja loppuverryttelyt tehtyämme viemme hevoset talliin. Laitamme ne yöpuulle ja annan vielä Dreamille perinteisen kisoja edeltävän illan porkkanan ja tehokkaat harjailut. Heitän ponin osittain klipatun karvan päälle Dreamin oman tallitoppaloimen. Hieman haikea fiilis kyllä nyt on, sillä nämä tulevat olemaan meidän viimeiset kisat yhdessä ainakin vakituisesti, sillä tänään saimme tietää kisatiimin valinnat ja pääsen nyt ainakin loppukevääseen asti kisaamaan Rosen kanssa korkeampia luokkia Toivottavasti meillä on kuitenkin Dreamin kanssa vielä monia yhteisiä vuosia tuntien ja hoitajuuden merkeissä<3
466 sanaa eli 9 lisäarpaa, tarinassa esiintyy molemmat eli sekä minulle että Leolle nuo lisäarvat:)
Esteet rakennettuamme hyppäämme hevosten satulattomiin selkiin. Leo oli lukenut netistä niksin, että kun housuihin laittaa kuumaliimaa, niin jalkoihin saa paremman pidon. Olemme siis molemmat ottaneet vanhat farkut, joihin olemme tehneet kuumaliimalla raitoja. Anyway, ehkä niistä on pieni apu. Silti selät tuntuvat uberliukkailta, kun pyydämme hevoset liikkeelle. Kävelemme muutaman kierroksen, ennen kuin ravailemme hieman alkuraveja.
Alkuravien jälkeen nostamme muutamat laukat ja haemme tasapainoa. Hyppäämme molemmat muutaman kerran pari estettä omalla korkeudella: minä 60-70cm, Leo 40-50cm. Verryttelyhyppyjen jälkeen säädämme kaikki esteet 40-50cm korkeudelle. Leo tulee ensin oman ratansa, suunnittelemamme kahdeksan esteen radan. Ensimmäinen ristikko menee Leolla ja Renellä hyvin, laukkakin vaihtuu nätisti. Seuraavalle pystylle Leo tekee hieman varman päälle laajemman kaaren ja Rene hyppää sen tasapainoisesti. Sen jälkeen he tulevat sujuvasti suhteutetun estevälin. Seuraavana on vuorossa kaareva suhteutettu. Leo kääntää Renen hyvin tiukasti esteelle ja Rene hyppää sen lähes paikoiltaan. Leo meinaa menettää tasapainonsa, mutta ehtii juuri suoristamaan seuraavalle esteelle. Naurahdan hieman, mutta Leo jatkaa rataansa. Seuraavana esteenä on pitkällä tiellä okseri. Leo lisää vauhtia ja he hyppäävät hyvin laakan hypyn okserin yli, kaviot lähes hipovat puomeja. Viimeinen este on jälleen ristikko. Rene hyppää kohtuuttoman ison hypyn sen yli, mutta Leon tasapaino säilyy.
“Hieno aika, 36.79s.” sanon veljelleni.
“Ihan hyvä joo, huomenna sitten vielä reippaammin!” Leo vastaa hieman vähätellen.
Seuraavana on minun vuoroni. Korotamme esteet ja aloitan radan. Dream tulee siististi ristikolle, mutta yhtäkkiä se ryntää eteenpäin, hyppää esteen läpi ja tekee ison köyrypukin. Laskeudun upeassa kaaressa maahan. Nousen huokaisten ylös ja haen Dreamin, joka on mennyt tekemään tuttavuutta tallikissan kanssa. Nappaan sen ohjista kiinni ja käyn nostamassa esteen takaisin. Hieman ärtyneenä talutan tamman jakkaralle ja hyppään takaisin kyytiin. Tämä ei saisi toistua huomenna!
Uudella yrityksellä pidän napakamman tuntuman. Teen pienen pidätteen ennen estettä ja Dream hyppää nätisti sen yli. Hieman se käy kuumana, mutta suoritamme kuitenkin radan nopeasti ja todella tiukoilla teillä. Lopuksi kannustan Dreamin vielä ripeään laukkaan ja kiidämme maalilinjan yli
“33,42, hienosti tehty!” broidi sanoo hieman yllättyneenäkin.
“Haha, jos alun ilmalentoa ei lasketa…” naurahdan
“No, huomenna vain samalla tavalla kuin toisella yrittämällä, niin voi olla jopa voittoonkin mahdollisuudet.” Leo pohtii.
Puramme esteet ja loppuverryttelyt tehtyämme viemme hevoset talliin. Laitamme ne yöpuulle ja annan vielä Dreamille perinteisen kisoja edeltävän illan porkkanan ja tehokkaat harjailut. Heitän ponin osittain klipatun karvan päälle Dreamin oman tallitoppaloimen. Hieman haikea fiilis kyllä nyt on, sillä nämä tulevat olemaan meidän viimeiset kisat yhdessä ainakin vakituisesti, sillä tänään saimme tietää kisatiimin valinnat ja pääsen nyt ainakin loppukevääseen asti kisaamaan Rosen kanssa korkeampia luokkia Toivottavasti meillä on kuitenkin Dreamin kanssa vielä monia yhteisiä vuosia tuntien ja hoitajuuden merkeissä<3
466 sanaa eli 9 lisäarpaa, tarinassa esiintyy molemmat eli sekä minulle että Leolle nuo lisäarvat:)