|
Post by Tinu on Feb 28, 2019 20:09:09 GMT
Klo 17.30-19.00, Helppo A, taitotaso hard Tinu - Trullin Hämy-Valo
|
|
|
Post by Meiju K. on Feb 28, 2019 20:29:49 GMT
Hard Ella - La Palette
Expert Meiju - Aberash Empire
|
|
|
Post by Ekku on Mar 1, 2019 5:44:48 GMT
|
|
Lilja
Tallilla kävijä
Posts: 8
|
Post by Lilja on Mar 1, 2019 7:51:10 GMT
Essu Lilja-Savun Zorron
|
|
|
Post by sebesalma on Mar 1, 2019 8:44:31 GMT
expert Salma - Bonnie KN
|
|
|
Post by sebesalma on Mar 2, 2019 9:23:03 GMT
expert Salma - Bonnie KN
Sateen talli oli minulle ennestään vieras, joten vilkuilin uteliaasti hämärtyvää tallipihaa, kun hevosauto kolisutteli parkkipaikalle maaliskuisena iltana. Oli paras ja pahin kevätsää: loskaa ja märkää toisaalla, kuivaa asfalttia ja maan läpi puskevia ruohonkorsia toisaalla. Viileässä illassa tuoksui kevät nytkin, kun hyppäsin hämärän läpi auton ohjaamosta ja aloin purkaa Bonnieta autosta.
Valmennus ratsastettiin maneesissa. Odottelin Bonnien selässä jo varttia ennen meidän vuoromme alkua ja annoin sen nyhertää kuulaanvihreää kevätruohoa maneesin kulmalta. Korsia oli vain muutama siellä täällä ja poni puhisi itsekseen etsiskellessään parasta apajaa. Annoin jalkojeni roikkua sen kyljillä jalustimien vieressä ja hengitin kuulasta ilmaa. Kevät oli aina parasta aikaa, kevät ja tieto lähestyvistä kesäilloista.
Maneesissa meillä oli vartti aikaa lämmitellä omatoimisesti. Iloisennäköinen valmentaja, Susanna, pujahti tauolleen samaan aikaan, kun ratsastin Bonnien maneesiin. Hän nyökkäsi minulle nopeasti ja katosi sitten kohti tallirakennusta.
Susanna tuli kahvitermareineen takaisin juuri, kun ravasin Bonniella reippaasti pitkin lävistäjää. Hän toi maneesin korkeissa pariovissa mukanaan tuulahduksen kylmää kevätilmaa – Bonnie pärskähti ja ponkautti korvansa höröön haistaessaan ilman. Susanna harppoi vetävin askelin maneesin keskelle ja viittasi meidät hidastamaan käyntiin.
”Aloitetaan avo- ja sulkutaivutuksilla molempiin suuntiin”, hän ohjeisti kantavalla äänellä. Bonnie nyökytteli valkeanharmaata niskaansa niin, että kuolaimet kilisivät. ”Ensin käynnissä ja myöhemmin sit sama ravissa. Suunanvaihdot tehdään takaosakäännöksellä. Saa tehdä.”
Bonnie tuntui viihtyvän hyvin Sateen tallin maneesissa. Se askelsi terhakkaasti allani – vähän vinoon ja hutiloiden, mutta kovasti kyllä yrittäen. Susanna kulki jonkin matkaa rinnallamme ja ohjeisti minua.
”Siitä kyllä näkee, et se on esteponi”, hän sanoi ystävällisesti. ”Se on niin hirveen terävä. Sun pitää keskittyä ihan vaan istumaan hiljaa ja minimoimaan avut. Kyllä se siitä sitten.”
Bonnien ryntäille alkoi kerääntyä vaaleaa vaahtoa, kun se kaartui parhaansa mukaan allani. Taivutukset jäivät vähän vajaiksi, mutta muutaman yrityksen jälkeen Susanna kuitenkin nyökkäsi hyväksyvästi.
”Jätetään nämä sit hautumaan.”
Seuraava tehtävä – vaihtelu lisätyn ja kootun ravin välillä – pisti virtaa Bonnieen. Se nosteli hurjasti jalkojaan ja tuntui laittavan enemmän arvoa askelluksen voimalle kuin laadulle. Yritin ratsastaa ponia vähän rennommaksi, sillä se alkoi muistuttaa enemmän ruudilla ladattua keinuhevosta kuin kauniisti itsensä kantavaa kouluratsua. Susanna neuvoi meitä ohimennen ottamaan pari rennosti kevenneltyä pääty-ympyrää, ja niillä Bonnie rentoutuikin pikkuriikkisen. Tehtävää seuranneilla välikäynneillä se venytti kaulaansa ja ravisteli koko hevosenkehoaan niin, että meinasin keikahtaa alas sen selästä.
Välikäyntien jälkeen päästiin laukkatehtäviin, joita olin oikeastaan odottanutkin. Laukka oli meille ominaisin askellaji, ja sen ratsastamista olin harjoitellut niin paljon, että heräsin joskus unissanikin tunteeseen Bonnien keinuvista askelista. Teimme nelikaarista kiemurauraa, jossa ratsastettiin laukanvaihdot kaarteissa. Bonnie kiilasi vähän, mutta kun kokosin sitä, alkoi tehtävä sujua oikein hienosti. Tamma heitti jopa pikkuisen ilopukin, kun vaihdoimme suuntaa ja aloimme laukata isoa kahdeksikkoa. Lävistäjillä lisäsin laukkaa ja kaarteissa ratsastin ponia kootummaksi, ja Bonnie mukautti askeltaan kuin olisi itsekin kuunnellut äsken Susannan tehtävänannon. Mielessäni kävi, että jos kaikki kouluohjelmat suoritettaisiin vain laukassa, voisin harkita Bonnien alanvaihtoa yleisratsuksi. Kouluratsastushan oli melkein hauskaa, kun sai päästellä menemään.
Lopputunnista ratsastimme kouluradan Susannan valvovan silmän alla. Bonnie alkoi selkeästi jo väsyä, joten annoin sen salaa päästä vähän helpommalla kuin olisin tunnin alkupuolella päästänyt. Susanna huomautti Hanskin tapaan tavastani valua sivuun keskipisteestä, mutta hän rauhoitti mieltäni sanomalla, ettei ongelma tullut näkyville oikeastaan kuin laukassa.
Loppuverkassa ratsastin tapani mukaan maneesista jo melkein pimeään iltaan, kävin hakemassa kuljetusautolta heijastinloimen ja lähdin tutustumaan Sateen tallin maastoihin.
(521 sanaa)
|
|
|
Post by Lily Wilson on Mar 3, 2019 15:12:58 GMT
Vaativa B, expert Lily Wilson - Man O' War
|
|
|
Post by Lotta on Mar 4, 2019 6:54:23 GMT
Taso easy Lotta - Milk's Favorite Cookie
|
|
|
Post by Peppi Lohja on Mar 4, 2019 17:04:24 GMT
Jos mahtuu vielä, niin: Klo 9.30-11.00, Helppo C, taitotaso easy Peppi Lohja - Piccolo Boy
|
|
|
Post by Inari on Mar 4, 2019 17:39:08 GMT
Easy Inari- Oxeye Daisy
|
|
annel
Uusi tallilainen
Posts: 1
|
Post by annel on Mar 5, 2019 7:32:07 GMT
Klo 11.00-12.30, Helppo C, taitotaso easy Sarianna - Ruben
Klo 12.30-14.00, Helppo B, taitotaso medium Mistel - Rainmaker
|
|
|
Post by Nio Luosujärvi on Mar 5, 2019 21:06:59 GMT
Nio Luosujärvi - Flying Fonzie Helppo B / medium
|
|
|
Post by Rosa Järvelä on Mar 6, 2019 6:12:27 GMT
20.30-22.00 vaB, expert Rosa Järvelä - Étoile Filante
|
|
|
Post by Marshall on Mar 17, 2019 14:31:07 GMT
Helppo A, taitotaso hard Marshall - Vsevolod KZV
|
|
|
Post by Robert on Mar 23, 2019 10:58:17 GMT
Helppo A: Robert ja Harriet V Me käveltiin Stellan kanssa Sateentallin lähiympäristössä, jo valmiiksi tallautunutta ratsastuspolkua. Oltiin molemmat hiljaa, ainoa ääni kevään runtelemassa metsämaisemassa oli hevosten kavioiden luoma rahina ja satunnaiset kenkien kilahdukset. Se oli ihan okei, ei meistä kumpikaan tainnut olla erityisen puheliasta sorttia. Stellan kanssa oli mukavaa, mutta eri tavalla kuin esimerkiksi Salman: siinä missä Salma jutusteli mukavia tyhjän tilan täyttääkseen tai ihan vain rehellisestä kiinnostuksesta toista kohtaan, Stella antoi hiljaisuuden olla. Harry ja Pancho vaikuttivat levänneiltä miltei viikon valmentautumistauon jälkeen. Kotona olimme tehneet palauttelevia maastoja ja irrottelevia ratsastuskertoja, mutta ei oltu varsinaisesti treenattu. Harry, vaikka sillä jo vähän ikää olikin ja se oli astunut aikuisen hevosen kenkiin jo vuosia sitten, tuntui edelleen hyötyvän tällaisista jaksoista, joiden aikana se sai miettiä tekemisiään. Aina kevyemmän jakson jälkeen se tuntui paremmalta ja jollain tapaa helpommalta ratsastaa, aivan kuin se olisi itsekseen käsitellyt asioita ja keskittynyt parantamaan suorituskykyään itsenäisesti. Toisin kuin minä. Mun mielessä pyöri lähinnä Sarah ja sen espanjankieliset sanat, joista mä en ollut vieläkään saanut selvää, ja Inkeri, joka oli ottanut uudeksi tavakseen vältellä mua kuin ruttoa. Olin nähnyt sen kerran kaupassa, ja se oli jättänyt puolitäyden korinsa niille sijoilleen ja lähtenyt koko kaupasta, enkä minä miljoonine kylmätuotteineen ollut kehdannut tehdä samaa. "Robert, vähän harhailee nyt", Susanna kailotti keskeltä väistöjen aikana. Mä hätkähdin ja tajusin, että olimme tosiaan karanneet linjalta. Nyökkäsin, otin tukevamman istunnan ja paransin otettani ohjasta. Harry pureskeli kuolainta tyytymättömänä ja ymmärsin sitä: kyllä minäkin olisi niin saatanan tyytymätön, jos mun ratsastajan fokus aaltoilisi in and out ja itse yrittäisin koko ajan parastani. Toisaalta, kyllähän mäkin tavallani yritin parhaani. Tie Tähtiin -kilpailu oli tänä vuonna imaissut mut mukaansa monella tapaa. Olin paitsi innostunut ja motivoitunut valmentautumaan tosissani ja enemmän kuin koskaan aiemmin, niin myös mun ihmissuhteet olivat muuttuneet kisojen myötä. Siinä missä olin erakoitunut tallipaloa seuranneen hiljaisuuden jälkeen, Tie Tähtiin valmennuksineen, kimppakyyteineen ja osakilpailuineen oli pakottanut mua puhumaan taas ihmisille ja olemaan niiden ympäröitävänä. Salman kanssa me oltiin oudolla tavalla lähennytty lukuisten kimppakyytien ja yhteisten valmennus- ja kilpailureissujen myötä, mutta niin myös Stellan, joka kilpaili samalla tasolla, kanssa. Ja tietenkin oli myös Sarah Reyes. Pysäytin Harryn lopputervehdykseen, siististi tasajaloin, ja ajattelin kouluratasuorituksemme menneen ihan hyvin. Kyllä tuollaisen esittäisi kilparadoilla? Mutta valmentajamme Susannapa oli eri mieltä. Se asteli tuomarinpaikaltaan meidän luo ja puhui matalalla, muille asti kantamattomalla äänellä. "Keskittyisit enemmän", se sanoi, ja mun vatsanpohjassa tuntui painavia kiviä, "sun ajatukset selvästi harhailee, ja se näkyy myös ratsastuksessa. Kunnioita kirjaimia ja niille osoitettuja tehtäviä, tehtävät pitää suorittaa juuri silloin kun ne on ohjelmassa on merkitty. Et voi lähteä voltille kolme metriä pyydetyn kohdan jälkeen tai siirtyä keskiraviin viiden metrin siirtymäajalla." Mä nielasin. "Niin", sanoin. "Tyhjennä pääsi ennen radalle ratsastamista", Susanna sanoi. "Se on paras neuvo, mitä voin tähän hätään antaa." (448 sanaa + kuva)
|
|